Open opinnot tutuiksi: Taina Sipiläinen-Veikkanen

Vuoden 2018 historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi valittu Taina Sipiläinen-Veikkanen kuunteli lapsena mielellään isovanhempiensa kertomuksia. Lukiossa häntä kiinnostivat monet aineet. Niin erilaiset kielet, äidinkieli kuin historiakin kiinnostivat kovasti. Silti yhteiskuntaoppi tuntui kaikkein eniten omalta aineelta, koska sen avulla pääsisi kiinni tärkeisiin asioihin.

Lukiossa Tainan suunnitelmina oli ylioppilaslakin saamisen jälkeen suunnata kansainväliselle urall, ehkä diplomaatiksi. Tuolloin opettajan ammatti tuntui hyvin kaukaiselta. Taina lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Myös hänen siskonsa opiskeli jo siellä, joten pääkaupunki tuntui siksi luontevalta valinnalta.

Pääsykokeisiin oli luettavaa kolmen kirjan verran. Taina kertoo lukeneensa kirjat 2–3 kertaa läpi. Luettavaa oli paljon. Tehokas valmistautuminen kannatti, ja Tainalla oli pääsykokeeseen mennessään luottavainen olo.

Yliopistossa opintoihin kuului ainakin kansainvälistä politiikkaa, poliittista historiaa, viestintää, kansainvälistä oikeustiedettä ja valtiotiedettä. Lisäksi Tainalle tärkeä harrastus, kieltenopiskelu, pysyi mukana kuvioissa.

Lukiossa opiskelu oli ollut helppoa, joten kesti aikansa, että yliopiston opiskelurytmiin tottui. Opetus oli kuitenkin laadukasta. Opiskelun ohella Taina harrasti ja näki kavereita paljon. Kesällä hän oli pankissa töissä. Helsinki on hänelle edelleen rakas ja tärkeä paikkakunta.

90-luvun alun laman ja Tainan miehen työn takia suunnitelmat muuttuivat hieman. Taina oli jo opiskellut poliittista historiaa, mutta nyt hän haki opiskelemaan historiaa. Paikka aukesi, ja lopulta hänellä oli valmiina kaksi pro gradu -tutkielmaa ja opettajanpätevyys.

Kimpisessä oli virka auki, ja vaikka Taina olisi voinut jatkaa opettajan töitä Imatrallakin, hän päätti tulla tänne. Hän on itsekin Lappeenrannasta lähtöisin. Lukiossa on mukavampaa opettaa, koska opiskelijat ovat jo vanhempia.

Nykyään Taina kuuluu laajaan ammatti-ihmisten verkostoon. Hän käy koulutuksissa ja lukee uutta koko ajan, jotta pysyy ajan tasalla ja “saa happea”, kuten hän itse kuvailee.

Tainan terveiset historiasta ja yhteiskuntaopista kiinnostuneille on, että pitää hakea opiskelemaan sitä, mistä pitää. Yhteiskuntatieteellisten aineiden avulla on helpompi työllistyä. Lisäksi hän toivoo, että kieliä luettaisiin mahdollisimman monipuolisesti – muitakin kuin ruotsia ja englantia. Myös kansainvälisissä projekteissa toimiminen on eduksi.

Opettaminen on Tainasta oikein kivaa, koska se on ihmissuhdetyötä. Opiskelijoiden seurassa hän viihtyy, ja tuntuu erityisen hienolta, kun opiskelijat saavat oppia jotain uutta.

Open opinnot tutuiksi: Kati Järvenpää-Pekkanen

Kati Järvenpää-Pekkanen, Kimpisen lukion englannin ja ruotsin opettaja, katseli jo pienenä vieraskielisiä lastenohjelmia ja tahtoi puhua mukana. Lukiossa kiinnostus kieliin alkoi voimistua. Myös vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa vahvisti hänen kielitaitoaan ja intoaan. Oppilaanohjaus ei kuitenkaan tuolloin ollut erityisen monipuolista, ja pikkuhiljaa alkoi tulevaisuus jännittää. Sitten Kati keksi: filosofian maisterin papereilla voisi varmasti työllistyä jollekin alalle. Niinpä hän päätti lähteä opiskelemaan kieliä.

Opettajan ammatti ei tullut Katille aluksi mieleenkään. Hän haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan englantia. Englantilaisen filologian opintopaikka ei kuitenkaan auennut. Seuraavaksi hän haki opiskelemaan ruotsia, koska sitä kautta tie yliopistoon aukeaisi helpommin. Päästyään Helsingin yliopiston käännöstieteen laitokselle opiskelemaan ruotsin kääntämistä ja tulkkaamista Kati vaihtoi pääaineekseen englannin.

Pääsykokeeseen ei oikeastaan paljon pystynyt valmistautumaan. Tietysti Kati kertasi sanastoa, mutta loppujen lopuksi oli vain luotettava omaan kielitaitoon. Kokeessa oli hänen mukaansa kielestä toiseen kääntämistä ja referaatin kirjoittaminen, eli siinä mitattiin yleistä kielitaitoa ja äidinkielen osaamista.

Yliopisto-opintoihin kuului muiden muassa kääntämistä ja tulkkausta, kirjallisuutta, äidinkieltä sekä filologiaa. Opintoihin kuului ruotsin lisäksi myös muiden pohjoismaisten kielten sekä italian perusopinnot. Hän piti kyllä opiskelusta, mutta kertoo olleensa enemmän käytännön ihminen. Opiskelussa häntä motivoi etenkin kiinnostus opiskeltavaan aineeseen. Kääntäminen ei tuntunut ihan omalta jutulta, mutta tulkkaus, jossa saa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, tuntui mukavammalta. Lopulta yliopistolta bongattu ilmoitus kieltenopettajan tuntiopettajan paikasta johti Katin opetusalalle, ja sen myötä työpaikkoja tuli lisää.

Valmistumisen jälkeen Katille on kertynyt hurjasti työkokemusta. Hän aloitti yrityskouluttajana Stora Ensolla ja Fortumilla. Hän on työskennellyt myös esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksessa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, ruotsin preppauskurssien vetäjänä, tuntiopettajan sijaisena ja kielikouluttajana. Lauritsalan lukioon hän päätyi vuonna 2001 kuultuaan, että siellä olisi paikka vapaana. Kimpiseen hän tuli lukioiden yhdistämisen myötä vuonna 2013.

Kati on pitkään opettanut ruotsia ja englantia vain iltalukion puolella, mutta tässä jaksossa hänellä oli hänen ensimmäinen päivälukion kurssinsa. Terveisinä opiskelijoille hän kannustaa luottamaan omaan kielitaitoon ja käyttämään kieltä sekä olemaan siitä ylpeä. Kielten merkitys elämässä korostuu koko ajan enemmän, ja esimerkiksi ruotsi on tärkeä kauppakieli.

Työnsä huonona puolena Kati näkee sen ajan, joka on oppilailta pois (kuten kokoukset). Parhaimpia asioita työssä taas ovat ne hetken, jolloin näkee, että opiskelija ymmärtää jonkin asian ja kehittyy opinnoissaan. Hänestä on mahtavaa opettaa juuri lukiossa.