Englantilaisesta koulusta tulee ensimmäiseksi mieleen Harry
Pottereistakin tutut sisäoppilaitokset ja koulupuvut, mutta toki Britanniassa
on myös ns. tavallisia kouluja. Koulujen kirjo on huomattavasti laajempi kuin Suomessa.
On kunnallisia kouluja (state schools) ja yksityisiä kouluja (hämäävästi niitä
kutsutaan termillä public schools.) Osaan kouluista on pääsykoe (selective
schools), osaan ei. Näin ollen olin
todella innoissani, kun sain tietää, että kurssiini Scarborough’ssa sisältyi
vierailu paikalliseen kouluun, Scalby Schooliin. Scalby on ns. secondary
school, joka vastaa suurin piirtein meidän yläkoulua ja lukion ensimmäistä
luokkaa. Opiskelijat olivat siellä n. 11-16-vuotiaita.
Olimme kuulleet etukäteen kurssin opettajilta, että Scalby
on ”hieman erilainen koulu”. Koulussa oli ollut suuria käytöshäiriöitä
kymmenisen vuotta sitten, jolloin rehtori oli vaihdettu. Uusi rehtori oli
ottanut käyttöön tiukan linjan, joka kulki nimellä Consequences system. Sen
pääperiaatteena oli, että jokaisella teolla on seuraksensa. Luokkiin ilmestyi
Consequences board, ja jokaisesta rikkeestä sai raksin tauluun. Ensimmäisestä
C1, toisesta C2 ja niin edelleen aina C4:een asti. Jos oppilas sai yhden tunnin aikana taulun
täyteen, se tarkoitti sitä, että hän joutui ensin apulaisrehtorin puhutteluun
ja jälki-istuntoon, ja seuraavaksi päiväksi Isolation roomiin, eli eristykseen.
Eristyshuoneessa vietettiin koko päivä, myös lounas syötiin siellä, ja
vessaankin poistuttiin vain saatettuna. C:t olivat oppituntikohtaisia, joten
tunnin loputtua taulu nollaantui.
Mistä sitten merkinnän C1, C2 jne. sai? Syyt eivät olleet
kovin ihmeellisiä. C:n sai, jos myöhästyi tunnilta, unohti kirjan, kynän tai
liikuntavarusteet, jutteli tunnilla tai väitti opettajalle vastaan jne.
Vierailumme aikana myös me aiheutimme yhdelle tytölle C1:n. Hollantilainen
opettaja nimittäin kysyi eräältä tytöltä, mitä mieltä tämä oli kemiasta, johon
tyttö vastasi: ”It’s boring.” Vastaus tulkittiin niskoitteluksi. Joistain rikkeistä
sai suoraan C3:n, esimerkiksi liikuntavaatteiden unohtaminen oli tällainen
vakavampi rike.
Luonnollisesti C:n sai myös, jos ei noudattanut koulun
erittäin tarkkoja pukeutumissääntöjä. Koulussa oli käytössä koulupuku, josta
minulla ei valitettavasti ole kuvaa, koska opiskelijoita ei saanut valokuvata. Koulupuku
oli useimmiten mustat suorat housut (tai tytöillä tummansininen polvipituinen
hame) yhdistettynä mustaan bleiseriin tai mustaan v-aukkoiseen paitaan. Solmion
väri oli petrolinsininen. Kenkien piti olla ”järkevät” mustat kengät: jos
opiskelija tuli kouluun tennareissa, koulu antoi hänelle lainakengät.
Päällystakissa oli vapaampi linja, kunhan siinä ei ollut mitään kuvia (esim.
bändin, joukkueen logoa) eikä se ollut maastokuvioinen, armeijamainen, farkkua
tai nahkaa. Myöskään huppari ei ollut sallittu päällysvaate.
Ulkonäönkin suhteen oltiin jopa niin tarkkoja, että mietin,
ettei moinen onnistuisi koskaan Suomessa. Korvakoruja sai olla vain yksi
nappikoru per korvalehti (ei lävistyksiä muualla kuin korvalehdessä). Muita
koruja ei saanut pitää, ainoastaan kello sai olla ranteessa. Meikin tuli olla
luonnollinen, eikä kynsilakkaa sallittu. Hiusten tuli olla luonnollisen väriset
ja kampausten hillityt, mm. rastoja ei sallittu.
Miten nämä suomalaisesta hurjan tiukilta kuulostavat säännös
sitten toimivat? Scalbyn tulokset valtakunnallisissa kokeissa olivat keskiarvoa
paremmat, ja kouluun oli enemmän halukkaita tulijoita kuin paikkoja. Vanhemmat
pitivät siitä, että ”valta oli palautettu opettajille”. Kysyin opiskelijoilta,
miltä Consequences system heistä tuntui ja olivatko he saaneet C:itä. Molemmat
opiskelija-oppaistamme olivat saaneet niitä myöhästymisistä, puhumisesta
tunnilla tai unohduksista, mutta kumpikaan ei ollut joutunut eristykseen. He
pitivät järjestelmää hyvänä, ja pitivät etenkin koulupuvusta. Heistä oli hyvä
oppia, ettei aina voi olla sellaisissa vaatteissa, kuin haluaisi olla, koska ei
työelämässäkään voi pukeutua miten haluaa. Britanniassahan pukukoodi on
tiukempi myös työelämässä, esimerkiksi tässä koulussa opettajat eivät saa
pukeutua farkkuihin, vaan miehillä on puku ja solmio, naisilla hillitty pusero
ja suora hame tai housut. Opiskelijat eivät tunteneet, että heidän vapauttaan
olla oma itsensä rajoitettiin.
Itselleni kouluvierailusta jäi hieman ristiriitainen olo.
Huomasin aika monta kirjoitusvirheitä laminoiduista, opettajien tekemistä
”säännöistä” koulun ilmoitustauluilta. Koulun ovet ovat lukittuina, välitunteja
on päivän aikana vain yksi, ja äidinkielen tunnilla käsiteltiin kolmatta vuotta
Shakespearen Macbethia. Inkluusio on mennyt Englannissa niin pitkälle, että
tavallisen luokan mukana saattoi olla vakavasti kehitysvammainen samalla
matematiikan tunnilla. Mietin, mitähän tuo opiskelija sai irti opetuksesta?
Vierailun jälkeen jäin väkisinkin miettimään, mikä on tärkeintä koulussa? Mitä
olisi tärkeintä oppia? Onko kaikkien tarpeen oppia samoja asioita? Mitä mieltä
te olette?
Näitä consequences boardeja oli jokaisessa luokkahuoneessa. Tämä oli vielä tyhjänä!
Alla olevassa kuvassa isolation roomin työskentelypiste. Tilassa vietettiin koko päivä, eikä opiskelija saanut puhua muille kuin valvovalle opettajalle apua kysyessään.