Kimpisen lukio opintomatkalla Tukholmassa

Historiaa ja ruotsia matkaillen

Lähdimme Tukholmaan Historiaa ja ruotsia matkaillen -ryhmän kanssa. Olimme reissussa lokakuun puolessa välissä ja reissu kesti neljä päivää. Yövyimme siistissä hostellissa, jossa saimme joka päivä aamupalan. Muut ruuat kustansimme itse.

Reissussa jokaiselle päivälle oli suunniteltu jotakin ohjelmaa. Ensimmäisenä päivänä kävimme tutustumassa kuninkaallisessa balettikoulussa ja tapasimme siellä lappeenrantalaisen Laura Kaljusen. Kävimme Tukholmassa myös museoissa. Kiersimme yhdessä ryhmän kanssa Vasa-museon sekä uuden Viikinki-museon. Näiden lisäksi jokainen sai valita yhden museon, jossa käy vapaa-ajalla.  Opiskelijoiden valitsemia kohteita olivat muun muassa Medelhavsmuseet, Medeltidsmuseet ja Fotografiska.

Kävimme myös Suomen Tukholman suurlähetystössä sekä kauppakamarissa. Liikuimme Tukholmassa pääosin metrolla ja teimme ryhmissä metrosuunnistustehtäviä. Lisäksi kävimme vapaa-ajalla Vanhassa kaupungissa kuvaamassa omaa itse valitsemaamme katua. Vaikka tekemistä ja näkemistä oli paljon, jäi meille myös aikaa kierrellä kaupoissa ja käydä kahvilla. Reissun omakustannukset olivat suhteessa pienet. Kaikilla oli hauskaa ja jos kurssi järjestetään uudelleen ensi vuonna, voimme suositella sitä kaikille kiinnostuneille!

Kirjoittajat:

Iita Elimäki ja Lisa Marie Rusanen

Hong Kong 12.-19.11.2017 - Kiina-kurssi reissussa

The Peak

Big Buddha

Osa Kiina-kurssilaisista vieraili Hong Kongissa marraskuussa. Matka oli toteutettu yhdessä Hong Kongilaisen koulun kanssa, eikä kansainvälisyyttä viikosta puuttunut!

Vierailimme monessa kohteessa, esimerkiksi The Peakilla, josta oli mahtavat näkymät kaupunkiin. Big Buddha sijaitsi temppelialueella, ja antoi lisää tietoa buddhalaisuudesta.

Vierailimme myös usealla koululla ja yliopistossa. Oli mielenkiintoista nähdä heidän kouluttautumisjärjestelmäänsä, eroaahan se paljon verrattuna Suomeen. Hongkongilaiset opiskelijat olivat hämmentyneitä muun muassa hyvistä kielen opiskelumahdollisuuksista, vähän aikaa vievistä kotitehtävistä, ja vapaasta pukeutumisesta kouluun. Vuorostaan pitkät koulupäivät eikä juuri yhtään vapaa-aikaa, kolmesta kuuteen tuntiin vievät kotitehtävät ja jatkuva kilpaileminen muiden opiskelijoiden kanssa särähti useamman suomalaisen korvaan.

Iso, lämmin kiitos tästä reissusta menee ehdoitta isännille! He olivat nähneet niin paljon vaivaa vuoksemme, että pääsisimme näkemään parhaimmat nähtävyydet ja tapaamaan uusia ihmisiä koulujen tutustumisreissuilla.

Kiina-kurssi matkan kanssa tai ilman on ainutlaatuinen kokemus astua kansainväliseen maailmaan, verkostoitua erilaisten ihmisten kanssa, saada iänikuisia kavereita ja kokemuksia. Kurssi jatkaa toimintaansa Kimpisessä, ja sinne ovat kaikki tervetulleita! Seuraava tapaaminen on keskiviikkona 10.1. klo 14.20 luokassa 25! Lisätietoja Mari Tepposelta tai Taina Sipiläinen-Veikkaselta.

Jutun on kirjoittanut Emilia Pylkkänen

Kielitaidosta

Kielimuuri on varmasti kaikille terminä tuttu ja voisin väittää, että kaikki ovat siihen jossain muodossa törmänneet; osa käytännössä, osa vain terminä. Mutta mitä kielimuurilla tarkoitetaan ja miksi se on yhä ajankohtaisempi asia nykypäivänä?

Kielimuurilla tarkoitetaan vieraan kielen puuttuvan taidon aiheuttamia vaikeuksia. Esimerkkinä tilanne, jossa henkilö muuttaa uuteen maahan, eikä puhu paikallista kieltä. Vaikka nykyään englantia osataan lähes kaikkialla, on edes jonkinlainen paikallisen kielen osaaminen useissa maissa elinehto. On vaikea tunte itsensä yhteiskunnan jäseneksi, jos joutuu jatkuvasti taistelemaan  tullakseen ymmärretyksi.

Kielimuuri erottaa ihmisiä suuresti toisistaan. Kommunikointi elekielellä on mahdollista, mutta sujuvaan ja kunnolliseen kommunikointiin tarvitsemme yhteisen, puhuttavan kielen. Kielimuuri voikin pahimmillaan olla syy syrjäytymiseen tai maasta pois muuttamiseen.

Kielimuuri on paljon esillä, sillä maahanmuutto ja muuttoliike eri maiden sisällä on koko ajan kasvamaan päin. Kaduilla ja kaupungilla kuulee entistä enemmän eri kieliä, eikä aina edes tiedä mikä valtakieli enää on. Kielimuurin ei kuitenkaan tulisi olla syy rasismiin tai muuhun syrjintään.

Kielitaitoa ei tulisi koskaan ottaa itsestäänselvyytenä, eikä kielitaitoa voi olla koskaan liikaa. Nykypäivänä kun maailma on globalisaation ansiosta entistä pienempi, tulevat myös kulttuurit lähemmäs toisiaan. Kieli ja sen osaaminen onkin etuoikeus, josta tulisi ottaa kaikki ilo irti! Sillä mitä vähemmän ihmisellä on kielitaitoa, sitä todennäköisemmin hän tulee törmäämään kielimuuriin.

Ilona Ritonummi (Äikän 9-kurssilla kirjoitus kieliblogista)

Sähköiset ylioppilaskokeet tulisi poistaa matemaattisista aineista

Ylioppilaskokeita sähköistetään nopeaa vauhtia. Sähköistymisen myötä myös matematiikan,
kemian ja fysiikan kirjoitukset tehdään tulevaisuudessa tietokoneella. Tämä on huolestuttavaa,
sillä sähköisistä kokeista ei ole matemaattisissa aineissa muuta kuin haittaa. Esimerkiksi
tehtävä, jonka tekemiseen kuluisi paperilla aikaa n.10 minuuttia, saattaa sähköisenä viedä jopa
20-30 minuuttia riippuen opiskelijan ATK- taidoista.

Tämä johtuu matemaattisten kaavojen ja laskujen monimutkaisuudesta. Ylioppilaskokeissa
käytettävät sovellukset ovat monimutkaisia ja hitaita. Vaikka harjoittelemmekin niitä usein,
eivät ne koskaan tule toimimaan yhtä hyvin kuin vanha kunnon paperi. Esimerkkinä tästä
toimii aikaisemmin tänä vuonna tekemäni kemian kurssikoe. Koe oli täysin samanlainen
verrattuna aikaisempiin, erona oli kuitenkin sen tekemiseen tarvittu aika. Siinä, missä vastaava
koe vei ennen noin puolitoista tuntia, oli lähes koko ryhmä tekemässä koetta vielä neljättä
tuntia, vaikkakin muutaman tehtävän saikin tehdä paperille monimutkaisten kaavaeditorien
sijaan.

Koneelle kaavojen kirjoittaminen hankaloittaa myös merkittävästi koko laskun hahmottamista.
Tämän takia ymmärtääkseen tehtävän, on usein kirjoitettava lasku valmiiksi suttupaperille ja
vasta tämän jälkeen näppäiltävä se vastauskenttään. Sähköisessä kokeessa ei jää myöskään
virheille varaa, sillä jos laskussa tapahtuu pienikin näppäilyvirhe, ei sitä voi kätevästi kumittaa,
vaan usein koko lasku menee uusiksi.

Hälyttävää on myös se, että jokainen lukiolainen, jonka kanssa olemme asiasta keskustelleet,
ovat yksimielisiä siitä, että sähköiset ylioppilaskokeet matemaattisissa aineissa ovat huono
idea. Ikävää ja jopa tulevaisuutemme kannalta pelottavaa on se, että sähköistymisen myötä
kirjoitustuloksemme huonontuvat. Tämä tapahtui jo tekemämme kemian ja matematiikan
kokeen tapauksessa, jolloin koko ryhmän tulokset laskivat n. 1-2 arvosanalla. Myös hylättyjen
määrä oli kasvanut huomattavasti. Toivon todellakin, että ylioppilaskokeiden pakonomaista
sähköistämistä mietittäisiin uudelleen. Loppujen lopuksi joskus vanhassa vara parempi.

Kaapo Kummunsalo

Juhlimme pian 100-vuotiasta Suomea

Kimpisen lukion Suomi 100 -gaala lähestyy. Juhlimme 4.12. Suomen satavuotispäivää. Millä mielellä itsenäisyyspäivää ja gaalaa odotetaan? Kimpaus haastattelee gaalan esiintyjiä.

Katariina Holm, musiikinopettaja

Mitä itsenäinen Suomi merkitsee sinulle?

Se merkitsee vapautta, turvaa ja vakautta.

Miten aiot viettää itsenäisyyspäivää?

Meinataan ensimmäistä kertaa nostaa lippu salkoon meidän uudessa kodissa, ja siinä lauletaan lippulaulut ja juodaan glögit pihalla. Viedään meidän sodassa olleille sukulaisille seppeleet haudoille ja käydään varmaan sankarihautausmaalla.

Syödään hyvin ja juodaan sampanjaa ja katsotaan varmaan linnanj uhliakin.

Millä mielin Suomi 100 -gaalaan?

Todella innokkaasti odotan gaalaa ja luulen, että siitä tulee hyvä juttu.

Minkälainen ohjelmanumero on luvassa?

Meillä on tulossa yksi suomalainen klassikkokuorokappale, Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle, joka esitetään kolmiäänisesti, Meillä on siinä opiskelijoita ja opettajia mukana jonkin verran, vaikka saisi olla enemmänkin. Sen verran on saatu porukkaa kasaan että hyvältä kuulostaa!

Kuvassa vasemmalla Eetu ja oikealla Eero.


Eetu Melanen ja Eero Kouvo, bändin jäsenet

Mitä itsenäinen Suomi merkitsee teille?

Eetu: Ei se nyt sillee henkilökohtasesti ihan älyttömän paljon merkitse.

Eero: Onhan se nyt hyvä et on itsenäinen maa, jotta voi sanoa olevansa suomalainen, eikä esimerkiksi ruotsalainen.

Miten aiotte viettää itsenäisyyspäivää?

Eetu: Kotona katsomassa linnan juhlia.

Eero: Katsomalla Tuntemattoman sotilaan.

Millä mielin olette menossa Suomi 100 -gaalaan?

Eetu: Iloisilla mielin.

Eero: Sama.

Minkälainen ohjelmanumero on luvassa?

Eetu: Muutama biisi eikä oikeestaan muuta.

Eero: Semmonen, mitä kukaa ei todennäkösesti haluu kuunnella, mut esiinnytään kuitekin nytte. Eli esitetää se kolme neljä biisiä, joista ihmiset kuuntelee puoltoista.

Elias Grudinschi, runojen lausuja

Mitä itsenäinen Suomi merkitsee sinulle?

Sehän on hyvä juttu, että kun Suomi on itsenäinen, voi kuuluttaa omaa ääntä ja saa vapaasti ajatella asioista omalla tavallaan. Ja sitten ei ole mistään muusta maasta riippuvainen, vaan saa itse tehdä omat päätökset. Eikä tarvitse miettiä, millä tavalla muu kansa uhkaisi, jos sanoisi jotain väärin, vaan voi vapaasti ajatella ja ilmaista omat mielipiteet.

Miten aiot viettää itsenäisyyspäivää?

No, en kai mitenkään sen kummemmin. Sain kutsun tonne linnan juhliin, niin totta kai pitää sinne mennä ja siellä sitten olen.

Millä mielin Suomi 100 -gaalaan?

Tosi hyvällä mielellä ja avoimin mielin ja innostuneena.

Minkälainen ohjelmanumero on luvassa?

Oon lukemassa siellä sellaisen runon, joka liittyy tähän Suomi 100 -teemaan.

Haastattelut ja kuvat: Emilia Pylkkänen ja Lisa Marie Rusanen

Ranskalaista ja suomalaista elämää

Elettyämme seitsemän päivää Ranskassa, tutustuimme täysin erilaiseen kulttuuriin. Haastattelimme isäntäperheitämme suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin eroavaisuuksista. Yksi mieleenpainuvimmista eroista oli täysin erilainen ruokakulttuuri. Ranskalaisissa talouksissa ruokaa syötiin paljon niukemmin ja harvemmin verrattuna suomalaisiin talouksiin. Ruokaa syötiin kolme kertaa päivässä kouluruoka mukaan laskettuna. Aamupalat olivat niukkia ja välipaloina toimivat suklaakeksit tai muut makeat herkut. Myös annoskoot lautasella olivat huomattavasti pienempiä.

Kouluruoka Ranskassa oli kuitenkin kattava ja täyteläinen, mutta heille se on kuitenkin maksullinen ruoka. Suomessa saamme ilmaisen kouluruoan, mutta sen monipuolisuus ei kuitenkaan ole samalla tasolla ranskalaisen kouluruuan kanssa. Haastateltuani pariani hän myös sanoi etteivät he itse ole tyytyväisiä heidän kouluruokaansa.  Tämä oli yllättävää, sillä heidän kouluruokansa oli monipuolinen sekä vaihtoehtoja joista valita oli paljon. Heillä oli ruokailussa myös jälkiruokaa, kuten suklaatäytteisiä munkkeja. Suomessa kouluruokalassa on tarjolla harvoin jälkiruokaa ja usein jälkiruokana toimii jokin hedelmä, esimerkiksi banaani. Tämä on kuitenkin terveellisyyden kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto. Muutenkin koen, että Suomessa syödään paljon terveellisemmin. Emme anna lapsillemme suklaakeksejä välipalaksi, vaan opetamme syömään terveellisesti ja täyttävästi.

Usein kulttuurissamme opitaan jo lapsena minimoimaan herkut ja erottelemaan ne normaalista ruuasta; esimerkiksi lapsena toimii herkkupäivät kerran viikossa, eikä makeita herkkuja oteta ennen kunnollista pääruokaa. Herkuttelu liittyi myös ainakin minun isäntäperheeni jokapäiväiseen elämään, sillä jokaisen päivällisen jälkeen otettiin jälkiruokaa.  Myös heidän myöhäinen ruokailun ajankohta kiinnitti huomioni; päivällinen syötiin myöhään illalla, jolloin itse suomalaisena olisin syönyt kevyen iltapalan.

Kyselin lähinnä pariltani koulunkäynnistä sekä siitä, mitä nuoret tekevät vapaa-ajalla ja sain kuulla, että koulu kestää keskimäärin 15 vuotta. Se aloitetaan 3-vuotiaana ja koulu päättyy 18-vuotiaana. On kuitenkin mahdollista lopettaa koulu jo 16-vuotiaana. Vapaa-ajalla nuoret tekevät samoja asioita kuin suomalaisetkin: juttelevat kavereidensa kanssa ja esimerkiksi parini kertoi soittavansa musiikkia sekä urheilevansa kavereidensa kanssa.

Vapaa-aika jäi kuitenkin ranskalaisilla nuorilla vähäiseksi, sillä koulupäivät ovat erittäin pitkiä. Parini normaali arkipäivä saattoi alkaa kello 7.00 (bussilla kesti 45min koululle) ja loppua 18.00. Tämä kuulostaa omaan korvaani erittäin pitkältä ajalta olla koulussa ja opiskella, sillä suomalaisen opiskelijan pisin koulupäivä on yleensä 8.00-16.00 (ja tämäkin tuntuu jo hyvin pitkältä ajalta olla koulussa).

Juteltuani ranskalaisten kanssa he sanoivat olevansa harmissaan siitä, ettei vapaa-ajalla kerennyt esimerkiksi harrastamaan kunnolla mitään koulusta aiheutuneen väsymyksen ja paineen takia. Oma parini kuitenkin opiskeli hyvin paljon ja esimerkiksi viikonloppuna hänen kotiinsa tuli opettaja, joka opetti hänelle matematiikkaa ja muita aineita. Tämä kuulosti oudolta itselleni, sillä Suomessa en tunne ketään kuka tekisi vastaavanlaisia asioita viikonloppuisin (lauantain aamuna). Tämä kuitenkin näytti olevan täysin normaalia Ranskassa, eikä parini venhemmatkaan “säälineet” häntä raskaasta kuormituksesta vaan päinvastoin olivat erittäin tiukkoja opiskelemisen suhteen. Suomessa suhtautuminen on paljon rennompaa ja annetaan enemmän nuoren tehdä ns omat valintansa. Ranskalaista elämää nähdessäni ymmärsin kuinka paljon vapaa-aikaa suomalaiset nuoret saavat.

Kristina Jylhä

Lukiolaisten retkiä lähihistoriaan

Torstaina 2.11.2017 Etelä-Karjalan lukiolaiset kokoontuivat Lappeenrannan urheilutalolle kolme tuntia kestävälle luennolle, joka järjestettiin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Tilaisuuden järjestivät Lappeenrannan ja Imatran Paasikivi-seurat. Tilaisuudessa kuultiin myös Rakuunasoittokuntaa.

Tilaisuudessa esiintyi yhteensä neljä asiantuntijaa: Ulla Appelsin osasi verrata omaa lukioaikaansa 1980-luvulla nykylukiolaisten maailmaan. Riitta Uosukainen oli rönsyilevä eteläkarjalainen tietopankki. Heikki Svinhufvud kertoi isoisänsä P. E. Svinhufvudin Siperian matkasta. Teemu Keskisarja oli suorasanainen historioitsija, jonka puhe upposi hyvin nuorempiin kuuntelijoihin.

Riitta Uosukaisen historialliset ystävät

Valtioneuvos Riitta Uosukainen on syntynyt vuonna 1942 Jääskessä. Ammatiltaan hän on opettaja. Uosukainen kertoi, että opiskelijoille on mahdottoman mukavaa olla puhumassa. Myöhemmin hän toimi kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustajana (1983-2003) ja puhemiehenä.      

Suomi 100 -luennossa Uosukainen kertoi P.E. Svinhufvudista, joka toimi Suomen tasavallan presidenttinä 1931-1937. Svinhufvud teki Suomen itsenäisyyden eteen paljon asioita ja kumosi mm. kieltolain, mikä oli Uosukaisen mukaan tärkeää.

Uosukainen mainitsi lisäksi Martti Häikiön Suomen leijona -kirjan (2017), jossa käsitellään esimerkiksi Svinhufvudin ja Carl Gustaf Mannerheimin välistä jännittynyttä suhdetta. Svinhufvud ja Mannerheim olivat vapauden aivot. Hän nosti esille myös naispoliitikon näkökulmaa käyttäen esimerkkinä suomalaista naiskansanedustajaa, Tekla Hultinia.

Kotkaniemi ja kirkkoherran kuuluisa isoisä

Heikki Svinhufvudin puhe käsitteli isoisäänsä P.E. Svinhufvudia (1861 - 1944), Ukko-Pekkaa, lähisukulaisen näkökulmasta. Luennoitsija kertoi mieleenpainuvasti Svinhufvudin lapsuudesta Sääksmäellä, lakimiehen urasta Venäjän vallan aikana ja Siperian karkoituksesta (1914 - 1917).

Myös Ellen-vaimon vahva rooli tuli esiin juuri Siperian vuosina: hän mm. salakuljetti rajan yli puretun haulikon vaatteissaan, jotta puoliso saattoi metsästää ankarissa oloissa ruokansa. Palatessaan Siperiasta Svinhufvudia puolestaan juhlittiin kansallissankarina, sekä Venäjän että Suomen puolella.

Heikki Svinhuvud totesi, että hän tuntee isoisänsä ajatuksia paremmin kuin moni nykylukiolainen oman pappansa. Onhan Suomen 3. presidentin elämää dokumentoitu paljon.

Luumäen Kotkanniemi oli presidenttiparin koti ja yhä tärkeä paikka pojanpojalle. Talon peruskorjaus on nyt valmistumassa, ja kuulijoita kutsuttiinkin tutustumaan tähän ainutlaatuiseen paikkaan.


Teemu Keskisarjan värikäs puhe upposi nuorisoon

Teemu Keskisarja on vuonna 1971 syntynyt historioitsija. Hän valmistui ylioppilaaksi Porvoossa vuonna 1990 ja opiskeli myöhemmin historiaa Helsingin yliopistossa. Sieltä hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003 ja Suomen historian tohtoriksi vuonna 2006.

Suomi 100 -luennossa Keskisarja käsitteli lähinnä polkua Suomen itsenäisyyttä kohti ja vaikeuksia, joita Suomi kohtasi matkan varrella. Luennon alkupuolella Keskisarja esitti kysymyksen: Oliko Suomi valmis itsenäisyyteen vuonna 1917? Hänen sanojensa mukaan Suomen itsenäisyys tuli monelle taholle hieman puun takaa, jonka vuoksi “itsenäistyminen meni vituiksi.”

Keskisarja pohti myös syytä vuonna 1918 syttyneeseen, 3 kuukautta kestäneeseen sisällissotaan; vuonna 1917 ihmisillä oli vain vähän keinoja selvitellä erimielisyyksiä, joka johti useisiin yhteenottoihin ja lopulta sotaan. Lopuksi hän muistutti siitä, että sodat eivät syty itsekseen, vaan ne syttyvät ihmisten toimesta.

Ulla Appelsin – Lappeenrannasta Ilta-Sanomiin

Juontajat Juho Kokko ja Seppo Kivimäki Ulla Appelsinin kanssa.

Päätoimittaja Appelsin aloitti puheen 1980-luvun aikoja muistelemalla. Puheessa Appelsin mietti, kuinka samankaltaista, vaikka silti niin erilaista elämä oli hänen lukioaikoinaan Lappeenrannassa. Moni asia on samoin kuin 30 vuotta sitten: Monari on edelleen olemassa ja satamasta saa vieläkin vetyjä.

Puhuja muistuttaa, ettei teini tuolloin osannut ajatella tapahtumien suuruutta ja merkittävyyttä, esimerkiksi Saksan jakoa kahteen osaan Berliinin muurilla, Neuvostoliiton hallitsemaa Viroa tai Neuvostoliittoa valtiona ja kommunismin vaikutusta.

Appelsin pohti, että vaikka ei ajattele, niin monia merkittäviä asioita tapahtuu ja on tapahtunut aivan viime aikoinakin. Mm. Eurooppaa kohdannut pakolaiskriisi ja kapina Kataloniassa eivät vain tunnu niin suurilta, jos ei ne omaan elämään vaikuta. Suurta kohua herättänyt Yhdysvaltojen nykyinen presidentti ja hänen puheensa tuntuvat jo melko huolestuttavilta. Näistäkin tapahtumista tullaan varmasti kuulemaan aikojen päästä, kun ihmiset muistelevat tätä vaihetta. Vaikka ympärillä on vuosikymmenien ajan tapahtunut kriisejä, on Suomi pysynyt vakaana, toimivana ja turvallisena. Suomalaiset eivät välttämättä edes ymmärrä hyvää tilannettaan.

Opiskelijoiden kommentit luennon jälkeen

1. Mitä luennoista jäi mieleen?

2. Kuka oli mielestäsi paras puhuja, miksi?

3. Mitä Suomen itsenäisyys merkitsee sinulle?

Panu Peräkylä 3D

Panu Peräkylä

1. Mieleen jäi paljon erilaisia asioita historiasta. Myös yksityiskohtaisempia juttuja, kuin oppikirjoissa. Sai myös erilaisia näkökulmia.

2. Teemu Keskisarja, koska hänellä oli mielenkiintoisia näkökulmia, hyvä puhuja ja osasi ottaa yleisön hyvin haltuun.
3. Hieno asia, koska saa itse päättää omista asioita. Oma isoisä on ollut sodassa mukana ja olen kuullut tarinoita, niin se on hieno juttu.

Alisa Pylkkänen 3F

1. Todella pitkät ja puuduttavat puheet.

2. Riitta Uosukainen, koska hänen luentonsa oli selkein ja sitä jaksoi kuunnella hyvin.

3. En osaa oikein sanoa, Olen ylpeä siitä, että olemme itsenäinen kansa. Olen myös innoissani tästä juhlavuodesta.

Susan Rämä

Susan Rämä 2A

1.+ 2.Historioitsija omalaatuisellaan tyylillään puhua ja pukeutua.
3. Itsenäisyys merkitsee vapautta.

Jere Sinkkonen 2B

1. Jee-juttu jäi mieleen.

2. Ulla Appelsin oli lempipuhuja.
3. Aika paljon merkitsee.

Santeri Turppo 3C

1.+2.Teemu puhui hyvin.

3. Paljon, ei voi itse välttämättä käsittää.

---------------

Toimittajat

Taru Holsti

Siiri Kaijansinkko

Niklas Nisonen

Ulla Netti

Kuvat

Kaisu Lahikainen

Miten ranskalainen koulutusjärjestelmä eroaa suomalaisesta?

Ranskassa koulutusjärjestelmä on monivaiheinen ja se poikkeaa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Lähes kaikki  käyvät esikoulua kolmivuotiaasta ja jotkut jopa kaksivuotiaasta alkaen. 2 - 3-vuotiaana suomalaislapsi opettelee vasta vuorovaikutusta ja kommunikointia oman ikäistensä kanssa päiväkodissa leikkien. Kun suomalainen aloittaa esikoulun, hänen ikäisensä ranskalainen aloittaa koulussa opiskelun.

Ranskalaisen koulutie korkeakouluopintoihin

Ranskassa “peruskoulun” jälkeen tulee lycée-vaihe, jossa on valittavissa kaksivuotiset ammatillisesti suuntautuneet tutkinnot tai kolmivuotinen yleissivistävä koulutus (baccalauréat-tutkinto), joka on edellytys jatko-opintoihin. Lukion jälkeen on mahdollista hakea yliopistoihin, korkeakouluihin tai erikoistuneisiin korkeakouluihin, jos on läpäissyt baccalauréat-tutkinnon.  Suomen opetusjärjestelmässä ammatillinen tutkinto on selvästi erillään yleissivistävästä sekä korkeakouluista. Suomessa ammattitutkinnosta on mahdollista jatkaa vielä korkeakouluopintoihin, mutta ranskassa yleissivistävän läpäisy on ainoa keino kouluttautua korkeampaan tutkintoon.

Suurin osa ranskalaisista korkeakouluopiskelijoista opiskelee yliopistoissa. Myös yliopistoissa on ammatillisesti suuntautuneita linjoja, joiden tutkinnot eivät välttämättä ole yleiseurooppalaisen kolmiportaisen järjestelmän mukaisia.

Ranskalaisten nuorten tulevaisuuden haaveet

Meidän ranskalaiset parimme käyvät tällä hetkellä viimeistä vuotta yleissivistävää koulutusta. Haastattelimme heitä, ja kysyimme mitkä ovat heidän tulevaisuuden suunnitelmansa.

• Emile, 17, kertoi haluavansa opiskella taloutta Sveitsissä  ja tulevaisuudessa hän haluaisi olla poliitikko tai yrittäjä.
• Sanja, 17, haluaa tulevaisuudessa työskennellä lastenlääkärinä tai muuten lasten parissa.
• Léa, 17, haluaisi opiskella näyttelijäksi tai elokuvaohjaajaksi. Ensi vuonna hän pyrkii konservatorioon, missä hän voi opiskella näyttelemistä. Samaan aikaan hän haluaisi suorittaa näyttämötaiteen tutkinnon, jonka avulla hän oppisi elokuvan tekemisen teknistä puolta.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on tutkitusti maailman parhaimmistoa ja se poikkeaa huomattavasti ranskalaisesta koulutusjärjestelmästä. Ranskalaisten opiskelijoiden koulupäivät ovat aamu kahdeksasta ilta puoli kuuteen, eli joka päivä yhdeksän ja puoli tuntia. Suomalaisessa opiskelu järjestelmässä on laajasti mukana verkostoituminen ja sosiaalinen media. Koulussa, jossa vierailimme, internet toimi ainoastaan yhdessä tilassa, sekä opettajien tietokoneilla langallisella nettiyhteydellä. Suomessa koulutus jakautuu perusopetukseen ja jatkokoulutukseen. Oppivelvollisuus täyttyy ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. Sen jälkeen hakeudutaan jatko-opintoihin lukioon tai ammattikouluun, joka antaa valmiudet työelämään. Toisenasteen opiskelun jälkeen on mahdollista hakea yliopistoon ja korkekouluihin.

Eurooppa nuoren näkökulmasta

Yhdeksi näkökulmaksi otimme suhtautumisen Eurooppaan ja EU:hun. Yhtenäinen Eurooppa EU-jäsenyyden avulla helpottaa kansainvälisiä suhteita, matkustamista ja kansainvälistä opiskelua. EU:n yhteiset säännöt ja arvot lisäävät maiden vakautta ja yhteisöllisyyttä. Vapaa liikkuvuus, kasvu, vakaus ja yhtenäinen raha ovat saaneet aikaa rauhan unioniin.

- “Mielestäni on hyvä, että Ranska kuuluu EU:hun, koska se tekee Ranskasta tärkeämmän maan Euroopassa. Sveitsihän on rikas maa ja ei kuulu Euroopan Unioniin. Jos EU:ta ei olisi, niin Sveitsi ei välttämättä olisi niin rikas maa, kuin se tällä hetkellä on”, Lea, 17.

On helppoa tehdä yhteistyötä eri maiden koulujen kanssa, kun olemme yhtenäistä Eurooppaa. Tällöin EU voi esimerkiksi rahoittaa erilaisia projekteja ja muutenkin matkustaminen on helppoa yms.

Klaara Iskanius, Jonna Kolppo ja Hanna-Riikka Kupla

Erilaista koulunkäyntiä Englannissa

Englantilaisesta koulusta tulee ensimmäiseksi mieleen Harry Pottereistakin tutut sisäoppilaitokset ja koulupuvut, mutta toki Britanniassa on myös ns. tavallisia kouluja. Koulujen kirjo on huomattavasti laajempi kuin Suomessa. On kunnallisia kouluja (state schools) ja yksityisiä kouluja (hämäävästi niitä kutsutaan termillä public schools.) Osaan kouluista on pääsykoe (selective schools), osaan ei.  Näin ollen olin todella innoissani, kun sain tietää, että kurssiini Scarborough’ssa sisältyi vierailu paikalliseen kouluun, Scalby Schooliin. Scalby on ns. secondary school, joka vastaa suurin piirtein meidän yläkoulua ja lukion ensimmäistä luokkaa. Opiskelijat olivat siellä n. 11-16-vuotiaita.

Olimme kuulleet etukäteen kurssin opettajilta, että Scalby on ”hieman erilainen koulu”. Koulussa oli ollut suuria käytöshäiriöitä kymmenisen vuotta sitten, jolloin rehtori oli vaihdettu. Uusi rehtori oli ottanut käyttöön tiukan linjan, joka kulki nimellä Consequences system. Sen pääperiaatteena oli, että jokaisella teolla on seuraksensa. Luokkiin ilmestyi Consequences board, ja jokaisesta rikkeestä sai raksin tauluun. Ensimmäisestä C1, toisesta C2 ja niin edelleen aina C4:een asti.  Jos oppilas sai yhden tunnin aikana taulun täyteen, se tarkoitti sitä, että hän joutui ensin apulaisrehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoon, ja seuraavaksi päiväksi Isolation roomiin, eli eristykseen. Eristyshuoneessa vietettiin koko päivä, myös lounas syötiin siellä, ja vessaankin poistuttiin vain saatettuna. C:t olivat oppituntikohtaisia, joten tunnin loputtua taulu nollaantui.

Mistä sitten merkinnän C1, C2 jne. sai? Syyt eivät olleet kovin ihmeellisiä. C:n sai, jos myöhästyi tunnilta, unohti kirjan, kynän tai liikuntavarusteet, jutteli tunnilla tai väitti opettajalle vastaan jne. Vierailumme aikana myös me aiheutimme yhdelle tytölle C1:n. Hollantilainen opettaja nimittäin kysyi eräältä tytöltä, mitä mieltä tämä oli kemiasta, johon tyttö vastasi: ”It’s boring.” Vastaus tulkittiin niskoitteluksi. Joistain rikkeistä sai suoraan C3:n, esimerkiksi liikuntavaatteiden unohtaminen oli tällainen vakavampi rike.

Luonnollisesti C:n sai myös, jos ei noudattanut koulun erittäin tarkkoja pukeutumissääntöjä. Koulussa oli käytössä koulupuku, josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa, koska opiskelijoita ei saanut valokuvata. Koulupuku oli useimmiten mustat suorat housut (tai tytöillä tummansininen polvipituinen hame) yhdistettynä mustaan bleiseriin tai mustaan v-aukkoiseen paitaan. Solmion väri oli petrolinsininen. Kenkien piti olla ”järkevät” mustat kengät: jos opiskelija tuli kouluun tennareissa, koulu antoi hänelle lainakengät. Päällystakissa oli vapaampi linja, kunhan siinä ei ollut mitään kuvia (esim. bändin, joukkueen logoa) eikä se ollut maastokuvioinen, armeijamainen, farkkua tai nahkaa. Myöskään huppari ei ollut sallittu päällysvaate.

Ulkonäönkin suhteen oltiin jopa niin tarkkoja, että mietin, ettei moinen onnistuisi koskaan Suomessa. Korvakoruja sai olla vain yksi nappikoru per korvalehti (ei lävistyksiä muualla kuin korvalehdessä). Muita koruja ei saanut pitää, ainoastaan kello sai olla ranteessa. Meikin tuli olla luonnollinen, eikä kynsilakkaa sallittu. Hiusten tuli olla luonnollisen väriset ja kampausten hillityt, mm. rastoja ei sallittu.

Miten nämä suomalaisesta hurjan tiukilta kuulostavat säännös sitten toimivat? Scalbyn tulokset valtakunnallisissa kokeissa olivat keskiarvoa paremmat, ja kouluun oli enemmän halukkaita tulijoita kuin paikkoja. Vanhemmat pitivät siitä, että ”valta oli palautettu opettajille”. Kysyin opiskelijoilta, miltä Consequences system heistä tuntui ja olivatko he saaneet C:itä. Molemmat opiskelija-oppaistamme olivat saaneet niitä myöhästymisistä, puhumisesta tunnilla tai unohduksista, mutta kumpikaan ei ollut joutunut eristykseen. He pitivät järjestelmää hyvänä, ja pitivät etenkin koulupuvusta. Heistä oli hyvä oppia, ettei aina voi olla sellaisissa vaatteissa, kuin haluaisi olla, koska ei työelämässäkään voi pukeutua miten haluaa. Britanniassahan pukukoodi on tiukempi myös työelämässä, esimerkiksi tässä koulussa opettajat eivät saa pukeutua farkkuihin, vaan miehillä on puku ja solmio, naisilla hillitty pusero ja suora hame tai housut. Opiskelijat eivät tunteneet, että heidän vapauttaan olla oma itsensä rajoitettiin.

Itselleni kouluvierailusta jäi hieman ristiriitainen olo. Huomasin aika monta kirjoitusvirheitä laminoiduista, opettajien tekemistä ”säännöistä” koulun ilmoitustauluilta. Koulun ovet ovat lukittuina, välitunteja on päivän aikana vain yksi, ja äidinkielen tunnilla käsiteltiin kolmatta vuotta Shakespearen Macbethia. Inkluusio on mennyt Englannissa niin pitkälle, että tavallisen luokan mukana saattoi olla vakavasti kehitysvammainen samalla matematiikan tunnilla. Mietin, mitähän tuo opiskelija sai irti opetuksesta? Vierailun jälkeen jäin väkisinkin miettimään, mikä on tärkeintä koulussa? Mitä olisi tärkeintä oppia? Onko kaikkien tarpeen oppia samoja asioita? Mitä mieltä te olette?

Näitä consequences boardeja oli jokaisessa luokkahuoneessa. Tämä oli vielä tyhjänä!

Alla olevassa kuvassa isolation roomin työskentelypiste. Tilassa vietettiin koko päivä, eikä opiskelija saanut puhua muille kuin valvovalle opettajalle apua kysyessään.