Kati Järvenpää-Pekkanen, Kimpisen lukion englannin ja ruotsin opettaja, katseli jo pienenä vieraskielisiä lastenohjelmia ja tahtoi puhua mukana. Lukiossa kiinnostus kieliin alkoi voimistua. Myös vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa vahvisti hänen kielitaitoaan ja intoaan. Oppilaanohjaus ei kuitenkaan tuolloin ollut erityisen monipuolista, ja pikkuhiljaa alkoi tulevaisuus jännittää. Sitten Kati keksi: filosofian maisterin papereilla voisi varmasti työllistyä jollekin alalle. Niinpä hän päätti lähteä opiskelemaan kieliä.
Opettajan ammatti ei tullut Katille aluksi mieleenkään. Hän haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan englantia. Englantilaisen filologian opintopaikka ei kuitenkaan auennut. Seuraavaksi hän haki opiskelemaan ruotsia, koska sitä kautta tie yliopistoon aukeaisi helpommin. Päästyään Helsingin yliopiston käännöstieteen laitokselle opiskelemaan ruotsin kääntämistä ja tulkkaamista Kati vaihtoi pääaineekseen englannin.
Pääsykokeeseen ei oikeastaan paljon pystynyt valmistautumaan. Tietysti Kati kertasi sanastoa, mutta loppujen lopuksi oli vain luotettava omaan kielitaitoon. Kokeessa oli hänen mukaansa kielestä toiseen kääntämistä ja referaatin kirjoittaminen, eli siinä mitattiin yleistä kielitaitoa ja äidinkielen osaamista.
Yliopisto-opintoihin kuului muiden muassa kääntämistä ja tulkkausta, kirjallisuutta, äidinkieltä sekä filologiaa. Opintoihin kuului ruotsin lisäksi myös muiden pohjoismaisten kielten sekä italian perusopinnot. Hän piti kyllä opiskelusta, mutta kertoo olleensa enemmän käytännön ihminen. Opiskelussa häntä motivoi etenkin kiinnostus opiskeltavaan aineeseen. Kääntäminen ei tuntunut ihan omalta jutulta, mutta tulkkaus, jossa saa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, tuntui mukavammalta. Lopulta yliopistolta bongattu ilmoitus kieltenopettajan tuntiopettajan paikasta johti Katin opetusalalle, ja sen myötä työpaikkoja tuli lisää.
Valmistumisen jälkeen Katille on kertynyt hurjasti työkokemusta. Hän aloitti yrityskouluttajana Stora Ensolla ja Fortumilla. Hän on työskennellyt myös esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksessa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, ruotsin preppauskurssien vetäjänä, tuntiopettajan sijaisena ja kielikouluttajana. Lauritsalan lukioon hän päätyi vuonna 2001 kuultuaan, että siellä olisi paikka vapaana. Kimpiseen hän tuli lukioiden yhdistämisen myötä vuonna 2013.
Kati on pitkään opettanut ruotsia ja englantia vain iltalukion puolella, mutta tässä jaksossa hänellä oli hänen ensimmäinen päivälukion kurssinsa. Terveisinä opiskelijoille hän kannustaa luottamaan omaan kielitaitoon ja käyttämään kieltä sekä olemaan siitä ylpeä. Kielten merkitys elämässä korostuu koko ajan enemmän, ja esimerkiksi ruotsi on tärkeä kauppakieli.
Työnsä huonona puolena Kati näkee sen ajan, joka on oppilailta pois (kuten kokoukset). Parhaimpia asioita työssä taas ovat ne hetken, jolloin näkee, että opiskelija ymmärtää jonkin asian ja kehittyy opinnoissaan. Hänestä on mahtavaa opettaa juuri lukiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti