Väkivallan
kierre
Maailmalla
vellova viha ja väkivalta, sekä siitä aiheutuva hätä ja suru
eivät kosketa vielä useimpien suomalaisten elämää. Jo
lähitulevaisuudessa voi kuitenkin olla toisin, sillä ennen niin
kaukaisilta tuntuneet maailman pahuudet tuntuvat aina vain lähenevän
myös rauhaa rakastavia suomalaisia. Koimme maailman
konfliktipesäkkeiden hädästä pintaraapaisun verran, kun
pakolaisaalto levisi Eurooppaan tuoden mukanaan kymmeniä miljoonia
sodan kynsistä pakenevia naisia, lapsia ja miehiä. Valokuvaaja Yann
Arthus-Bertrandin Human-dokumentti antaa realistisen kuvan maailman
ihmiskunnan hädästä suoraan uhrien kertomana mitään
kaunistelematta.
Väkivaltaisuudet
ja aseet eivät pauhaa enää vain maailman suurimmissa
kriisipesäkkeissä, vaan ovat nykyään osa jopa pienten
afrikkalaisten heimojen elämää. Heimon vanhimpaan väkeen kuuluva
mies kertoo entisajoista, jolloin kaikki oli hyvin: ”Ennen elimme
rauhassa, ennen kuolimme rauhassa.” Kiistat eivät olleet tappavia,
koska ne ratkaistiin puhumalla. Nykyään äänessä ovat
Kalašnikovit eli rynnäkkökiväärit. Erimielisyydet ratkotaan
petojen lailla, jotka ottavat mittaa toisistaan tappelemalla. Vanhus
parkaisee aseiden tuhoavan heidät: ”Eilenkin kuoli ihmisiä!”
Kuolleet eivät myöskään ole enää heikkoja ja sairaita
vanhuksia, vaan nuoria miehiä, joita kuolee useampi kerralla välien
selvittelyn seurauksena.
Rauhan
ja sovinnon korvautuessa vihalla ja väkivallalla seuraukset ovat
karmivat. Ihmishenkiä käytetään koston ja valtataistelun
välineenä, jolloin myös viattomat joutuvat kärsimään. Väkivalta
ja kosto ovat kuin laajeneva pyörre, joka imaisee joka kerta aina
vain enemmän ihmisiä mukaansa. Ainoa keino kierteen katkaisemiseksi
on anteeksianto, sovinto ja rakkaus, joista seuraa rauha. Tätä
todistaa yksi dokumentin tarinoista.
Tumma,
keski-ikäinen mies kertoo takellellen siitä, kuinka hänen
isäpuolensa hakkasi häntä johdoilla, vaateripustimilla ja
puukoilla hänen ollessa vain pieni lapsi. Tätä julmaa ja
sydämetöntä tekoa isäpuoli perusteli rakkautena häntä kohtaan.
Lapsi oppi rakkaudeksi väkivallan ja toisten satuttamisen ja alkoi
mitata rakkautta sillä, miten paljon joku ottaa häneltä kipua ja
tuskaa vastaan.
Myöhemmin
pojan kasvettua aikuiseksi hänen tapansa rakastaa eli satuttaa
koitui hänen vaimonsa ja lapsensa kohtaloksi. Vankilassa mies oppi,
mitä rakkaus on ja ei ole, koska se on kylmä ja rakkaudeton paikka.
Hän kuitenkin tapasi
vankilassa naisen, joka todella opetti, mitä rakkaus on. Nainen,
nimeltään Agnus, oli miehen kuolleen vaimon ja lapsen äiti ja
isoäiti. Agnuksella olisi ollut kaikki syyt ja oikeudet vihata tätä
miestä, mutta sen sijaan hän opetti tälle rakkauden ja
anteeksiannon. Oikean rakkauden, jota mies ei koskaan ollut oppinut
tai saanut. He myöskin selvittivät tapahtuneen puhumalla läpi ja
Agnus antoi anteeksi. Agnus katkaisi väkivallan kierteen.Iida Hautamaa