lauantai 31. lokakuuta 2020

Kesä Future Leaders -vaihdossa




Vietin unohtumattoman kesän 2019 Future Leaders -vaihdossa stipendiaattina Washington DC:ssä Yhdysvalloissa. Vaihtoon valitaan joka vuosi 15 osallistujaa ja nyt onkin sinun mahdollisuutesi hakea mukaan tälle upealle reissulle. Kesävaihdon teemana on aktiivinen kansalaisuus ja johtajuus. Näiden teemojen pohjalta on järjestetty ohjelmaa Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa sekä sen lähialueilla. Future Leaders -vaihto on AFS:n järjestämä, ja tukijoina on lisäksi Opetushallitus sekä Yhdysvaltain Suomen suurlähetystö. Stipendiaattina vaihto on sinulle käytännössä maksuton. Ainoat kulut syntyvät, jos teet omia ostoksia matkan aikana. 


Vaikka ohjelman teemana onkin aktiivinen kansalaisuus ja johtajuus, ei hakiessa kannata stressata, jos ei ole niistä paljoa kokemusta. Kun itse hain mukaan, oli minunkin kokemukseni näistä melko vähäistä. Tärkeintä onkin kertoa hakemuksessa, mitkä ovat juuri sinun vahvuuksiasi. Järjestäjät haluavat ennen kaikkea koota monipuolisen ryhmän, jossa on  erilaisia ihmisiä eikä pelkästään esimerkiksi nuorisopolitiikassa vaikuttaneita. Kesän 2019 ryhmässä oli ihmisiä monista eri taustoista, mikä oli mielestäni kaikista opettavaisinta koko matkassa. Eri ihmisiltä kuuli monista asioista erilaisia näkökulmia, joita ei itse ollut tullut edes ajateltua. Jokainen osallistuja toi ryhmäämme jotain erityistä, mikä juuri teki matkasta niin upean.


Ohjelman alussa tavoitteenani oli oppia erityisesti johtajuudesta ja aktiivisesta kansalaisuudesta sekä rohkaistua englannin puhujana ja kehittää sosiaalisia taitojani. Mielestäni nämä tavoitteet täyttyivät hienosti ohjelman ansiosta. Johtajuudesta ja aktiivisesta kansalaisuudesta opimme AFS:n järjestämissä vierailuissa. Pääsimme esimerkiksi tapaamaan senaattoreita Capitol Hillillä eli Yhdysvaltojen senaatissa. Tämän lisäksi vierailimme myös Valkoisessa Talossa.  Yksi lempikohteistani oli vierailu oikeustalolle ja syyttäjänvirastoon. Siellä pääsimme käymään mielenkiintoisia keskusteluja syyttäjien sekä tuomarien kanssa, minkä lisäksi pääsimme myös seuraamaan oikeudenkäyntiä. Lisäksi kiinnostava kohde oli Lockheed Martin, joka valmistaa avaruustekniikkaa, lentokoneita sekä aseita. Pääsimme tutustumaan heidän avaruusohjelmaansa sekä erilaisiin työpaikkoihin yrityksen sisällä. Erityisen mielenkiintoisen Lockheed Martinin vierailusta teki, että he olivat silloin mukana Suomen hävittäjien kilpailutuksessa. Tietyllä tapaa vierailua voitiinkin pitää markkinointikeinona.


Virallisempien vierailuiden lisäksi oli ohjelmassa myös huvittelua. Kävimme esimerkiksi ryhmämme kanssa huvipuistossa, joka oli varmasti yksi matkani hauskimmista päivistä. Tämän lisäksi olimme muutaman yön reissulla maalla West Virginiassa. Siellä pääsimme näkemään paikallisten yrittäjien arkea sekä millaista elämä Amerikassa oli poissa suurkaupungin sykkeestä. Pääsimme myös vierailemaan DC:n alueella yliopistoissa. Pidin kovasti näistä vierailuista, sillä oli mielenkiintoista nähdä, millaisia opiskelumahdollisuuksia muuallakin kuin Suomessa on. Washingtonissa lähes kaikki museot ovat ilmaisia, joten myös niihin oli paljon vierailuja. Museot olivat aivan uskomattomia suomalaiseen tarjontaan verrattuna. Museot olivat valtavan kokoisia ja niissä oli todella paljon nähtävää sekä koettavaa. 




Asuin kesän isäntäperheessä, johon kuului vanhemmat, kaksi nuorempaa siskoa sekä kaksi koiraa. Myös naapuruston perheet voisi lähes laskea osaksi perhettä, sillä heidän kanssaan vietimme päivittäin aikaa. Perheeni asui mukavalla asuinalueella aivan Marylandin yliopiston läheisyydessä. Metrolla matkaa DC:n keskustaan oli noin 15 minuuttia. Isäntäperheeni kanssa pääsin viettämään kesääni kuten amerikkalaiset yleensäkin viettävät. Yksi hauskimmista päivistä oli itsenäisyyspäivä, jolloin naapurustossa oli järjestetty paraati sekä piknik. Tämän lisäksi pääsimme illalla myös katsomaan upeaa ilotulitusta yliopistolle. Kesän aikana kävimme usein läheisellä uima-altaalla, osallistuimme tapahtumiin, kiertelimme lähialueita ja tapasimme ystäväperheitä. Lisäksi matkustimme ympäri Yhdysvaltojen itärannikkoa. Vierailimme esimerkiksi Yalen yliopistossa, joka oli ehdottomasti yksi matkani kohokohdista. 


Elämä Washingtonin lähettyvillä oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Elimmehän kuitenkin maailmanpolitiikan polttopisteessä. Tämä näkyi keskustassa käydessä esimerkiksi mielenosoituksina ja valtion päämiesten vierailuina. Silloin tällöin taivaalla saattoi myös nähdä presidentti Trumpin helikopterin lentämässä. Kaupungissa riitti nähtävää ja tehtävää, eikä kuusi viikkoa todellakaan riittänyt kaiken kokemiseen. Vapaa-ajalla kävimme muiden stipendiaattien kanssa kiertelemässä keskustaa, syömässä ravintoloissa, shoppailemassa sekä tutustumassa nähtävyyksiin. Ryhmästämme muodostui matkan aikana hyvin tiivis porukka. Sain joukosta elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen yhteydessä lähes päivittäin. Stipendiaatit olivat kotoisin eri puolilta Suomea, minkä takia ennen lähtöä en tuntenut ketään. Aluksi jännitti lähteä niin kauas täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä jo lennon aikana DC:hen pääsi tutustumaan hyvin koko ryhmään. Parasta olikin, että koko kesän ajan oli samassa tilanteessa muita ihmisiä, joiden kanssa oli helppo puhua ja viettää aikaa.




Future Leaders -ohjelma oli minulle upea kokemus, jonka tuomia hyötyjä huomaan edelleenkin arkipäivässä. Isäntäperheen kanssa jutellessa englannin kieli kehittyi huomaamatta rennossa ilmapiirissä. Amerikkalaiset suhtautuivat moniin asioihin rennommalla asenteella kuin suomalaiset, ja onnekseni tätäkin hieman tarttui mukaan. Ymmärsin, ettei kaikki ole aina niin vakavaa. Sosiaalisten amerikkalaisten kanssa oli myös helppo parantaa vuorovaikutustaitoja. Pääsin yli pahimmasta ujoudesta ja jännityksestä vuorovaikutus- ja esiintymistilanteissa, mistä on ollut konkreettista hyötyä arjessa. Lisäksi koen oppineeni paljon uutta aktiivisesta kansalaisuudesta ja johtajuudesta. Matkan aikana kiinnostuin myös entistä enemmän seuraamaan maailman menoa ja ottamaan selvää ajankohtaisista asioista. Innostuin myös politiikasta ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksista, joita pidin ennen matkaa tylsinä aiheina. Kiinnostuksen heräämisessä auttoi erityisesti muut osallistujat, joilta sai kuulla kokemuksia ja jotka kannustivat mukaan. Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin opettavainen. En päivääkään ole katunut osallistumistani ja lähtisin koska tahansa uudestaan.


perjantai 22. toukokuuta 2020

Runosta sarjakuvaksi

Äidinkielen 3-kurssilla eri kirjallisuuden genreihin liittyen on ollut luovia tehtäviä, ja tässä työssä lähtökohtana on ollut oman runokokoelman laatiminen kotoa löytyneiden runokirjojen pohjalta. Sitten Sara Seppänen on poiminut kokoelmastaan Eino Leinon runon Jumalan vanki (Kootut teokset II, 1926), josta hän on tehnyt sarjakuvan. Sarjakuvassa ei ole tekstiä, mutta se hienosti osoittaa symboliikallaan ja värimaailmallaan yhteyden Leinon runoon.

JUMALAN VANKI
Ystävyys murtuu,
rakkaus katoo,
ei katoa minun kuoleman-ikäväni.
En minä tiedä sinun alkuasi
enkä aavista sinun loppuasi,
mutta kumpikin lie minun sydämessäni.
Voi, pahoin tekee se mies,
se mieletön mies,
joka juurensa elämään katkoo.
Hän on niinkuin lintu vedenpaisumisen päällä,
ei ole hällä sijaa siellä eikä täällä,
hän äärettömyydessä lentää ja lentää
ja aaltoihin vaipuu.
Eikä ole totuus,
jumalainen totuus,
tehty ihmishartioita varten.
Jos kuolevainen jumaliin nousee,
niin Jumala ottaa
vangiksi hänet
ja viepi hältä ymmärryksen valon.

Eino Leino, Kootut teokset II, 1926


Sara Seppänen

tiistai 12. toukokuuta 2020

Hälsningar från Stockholm! Kimpisen lukion opintomatka Tukholmaan


Historiaa ja ruotsia matkaillen- teemakurssi yhdistää historian, yhteiskuntaopin ja ruotsin opinnot. Kurssin tavoitteena on lisätä opiskelijoiden ymmärrystä maiden yhteisestä historiasta ja kulttuuriperimästä, vahvistaa heidän pohjoismaista identiteettiään, edistää kansainvälistymistä ja rohkaista käyttämään ruotsia. Kurssiin sisältyy opintomatka Tukholmaan, joka toteutettiin tänä lukuvuonna maaliskuussa 2020 neljän päivän mittaisena, juuri ennen koronan asettamia rajoituksia. Mukana matkalla oli 10 opiskelijaa sekä kaksi opettajaa. Matkaan saimme taloudellista tukea Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta sekä Suomen ruotsinopettajat ry:ltä. Suuri kiitos heille tästä! 

Majoituimme siistiin hostelliin Tukholman keskustassa, hyvien kulkuyhteyksien äärelle. Julkinen liikenne toimii kaupungissa hyvin, mutta hieman sateisesta säästä huolimatta myös kävelimme paljon nauttien kauniista maisemista. Erityisesti keskiaikainen vanhakaupunki ja boheemi Södermalm olivat tutustumisen arvoisia! Välillä pysähdyttiin ruotsalaiseen tapaan kahvittelemaan (fika) valtavista korvapuusteista nauttien.


Tukholmasta löytyy useita mielenkiintoisia museoita, ja moniin niistä on ilmainen sisäänpääsy. Tällä matkalla ehdimme vierailla keskiaikamuseossa (Medeltidsmuseet) sekä Vasa-museossa. Lisäksi ihastelimme valokuvataidetta Fotografiskassa. Matkaan sisältyi myös vierailu Kuninkaanlinnassa - förstås! - sekä sen yhteydessä olevassa Kuninkaallisessa varuskammarissa (Livrustkammaren)

Matkan osallistujien mielestä mieleenpainuvimpia kokemuksia oli vierailu Tukholman Kuninkaallisessa balettikoulussa. Pääsimme paitsi seuraamaan tanssituntia, myös ottamaan siihen itse osaa! Lisäksi meillä oli mahdollisuus kysellä opiskelusta koulun suomalaisilta opiskelijoilta. Illallista puolestaan nautimme alumnimme Karla Karastin kanssa ja kuulimme, millaista on elämä vaihto-opiskelijana Tukholmassa. 


Opintomatkaan sisältyi myös vierailu Suomi-instituutissa, joka on jo rakennuksena ja tilana vaikuttava. Instituutin tehtävänä on ylläpitää suomalaista kulttuuria ja kieltä Ruotsissa esimerkiksi järjestämällä konsertteja, luentoja ja ylläpitämällä kirjastoa. Instituutissa kuulimme tarkemmin sen toiminnasta sekä pääsimme tutustumaan tiloihin. 

Matkalla opiskelijat kartuttivat ruotsin kielen sanavarastoaan sekä pääsivät käyttämään kieltä autenttisessa ympäristössä. Lisäksi harjoiteltiin omatoimista liikkumista suurkaupungissa. Oli hienoa huomata, että osaa ja pärjää myös vieraassa ja vieraskielisessä ympäristössä!

Teksti ja kuvat: Niina Kuhanen ja Leila Turpeinen

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Erasmus-matkalla Tromssassa, Norjassa

Osana Erasmus-projektia kävimme viikon reissulla Norjassa. Matkamme alkoi lauantaina 1. helmikuuta Lappeenrannan juna-asemalta ja sieltä kuljimme junalla kohti Helsinkiä. Helsingissä kuitenkin nukuimme yhden yön hotellissa ja keräsimme voimia sunnuntain matkustuspäivään.
Lentokenttähotellissa oli varattuna kaksi neljän hengen huonetta ja kaikki viisi opiskelijaa ahtautuivat niistä toiseen. Loppuillasta kuitenkin tuntui, että tila ei riittäisi jokaiselle, jolloin Klaara vaihtoi opettajien leiriin.
Seuraavana päivänä suuntasimme Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Arlandan kautta Tromssaan.
Ensimmäinen ilta Tromssøssa meni isäntäperheeseen tutustuessa ja jokainen oli väsynyt matkustamisesta. Seuraavana päivänä menimme koululle ja leikimme tutustumisleikkejä sekä -pelejä. Koululla oli aluksi hieman outoa olla, sillä ympäristö oli niin uusi, mutta mukavien isäntäperheiden ja avoimien oppilaiden avulla saimme kaikki nopeasti uusia kavereita ja opimme tuntemaan koulua. Opettajatkin olivat mukavia ja hyvin avoimia. 
Heti ensimmäisenä päivänä pääsimme kiertelemään keskustan aluetta ympäri ja tutustumaan Tromssøn kaupunkiin. Teimme alkuviikosta koulussa myös talk show -ryhmätöitä ja esitimme ne kaikille Erasmus-maille live puhelun kautta. 

Sää oli alkuviikosta hyvin luminen ja tuntui ettei lumisade loppunut kertaakaan. Pahin lumisade oli ehdottomasti sinä päivänä, kun kävimme tutustumassa saamen kulttuuriin Tromsøssa olevassa museossa, jossa meille pidettiin mielenkiintoinen kierros saamelaisten kulttuurista ja historiasta.
Silloin lunta satoi niin paljon ettei bussissa matkustaessa meinannut nähdä metriä kauemmas.
Kävimme myös laskemassa mäkeä porukalla ja myös silloin lumisade ja tuntui poskipäissä.
Minigolf oli onneksi sisätiloissa ja silloin pääsimme karkuun kylmyydeltä. Torstaina sää alkoi jo kuitenkin kirkastua ja loppuviikolla paistoi jo aurinkokin. Kävimme viikon aikana myös Polariassa katsomassa hylkeitä ja osa oppilaista kävi ostoskeskuksessa muutaman kerran shoppailemassa ja syömässä.Kukaan ei tehnyt Norjassa hirveästi ostoksia, koska siellä hintataso on paljon korkeampi.
Norjassa kasvatus ja koulujärjestelmä tuntui olevan hieman tiukempaa kuin Suomessa.Tämä näkyi esimerkiksi monen oppilaan kotiintuloajoissa ja jokavuotisissa päättökokeissa. Suurin ero koulukulttuurissa oli ehdottomasti se, että koulussa ei tarjota ilmaista kouluruokaa, vaan ruoka piti tuoda kotoa tai ostaa kahvilasta.
Saimme hyviä kavereita Norjasta, mutta muiden maiden projektissa olevat oppilaat jäivät hieman tuntemattomammaksi. 


Hylkeiden temppuesitys Tromssan Polariassa
Opiskelijat ja lumikasa
Lähteminen Norjasta oli haikeaa, vaikka jäähyväisjuhla olikin organisoitu hieman huonosti. Saimme jäähyväisjuhlassa todistukset Erasmus-projektista ja kertasimme hieman kulunutta viikkoa. Lauantai oli vapaapäivä, jolloin kiertelimme keskustassa ja ostimme tuliaisia kotiväelle. Sunnuntaina lähdimme kohti kotia Tromssan lentokentältä ja jälleen Arlandan kautta. 
Yhtenä projektina oli rakentaa roskista taideteos ja “Suomi-vene” on suomalaisten oppilaiden tekemä teos
Teksti ja kuvat: Sohvi Muhli ja Pinja Korhola




tiistai 11. helmikuuta 2020

Cernin matkapäiväkirja

Tiistai 7.1.2020


Reissumme Sveitsissä sijaitsevaa hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen Cerniin alkoi varhain tiistaiaamuna tai oikeastaan joululoman unirytmillä illalla noin kolmen aikaan. Lähdimme bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja odottamaan lentomme lähtöä. Lähtöselvitykset ja lentomatka sujui ongelmitta ja saavuimme Geneven lentokentälle Sveitsiin noin kello kymmenen paikallista aikaa. Matkalaukut saatua suuntasimme junalla Geneveen ja etsimme hostellin, jossa yövyimme reissun ajan. Tiistai päivänä emme vielä menneet pääkohteeseemme Cerniin vaan kiertelimme tursiteina tyylikästä Geneveä.

Lyhyehkön vapaa-ajan jälkeen menimme vierailulle YK:n toimipisteeseen,
mikä on toiseksi merkittävin YK:n rakennus. Siellä toimii useita YK:n alaisia järjestöjä ja
siellä käydään useita kokouksia. 


YK:n vierailun jälkeen tutkimme vielä hieman kiinnostavaa Geneveä ja sen jälkeen suuntasimme
hostellille nukkumaan ja valmistautumaan mielenkiintoiseen seuraavaan päivään.

Keskiviikko 8.1.

Keskiviikkoaamuna lähdimme ensimmäistä kertaa CERNiin. Kaksikymmentä minuuttia kestäneen
raitiovaunumatkan jälkeen saavuimme lähellä Ranskan rajaa sijaitsevaan tiedekeskukseen.
Tapasimme portilla Tuija Karppisen, joka johdatti meidät läheiseen rakennukseen, jossa pääsimme
näkemään Cernin ensimmäisen käytössä olleen hiukkaskiihdyttimen, SC:n.
Näimme lyhyen videoesittelyn Cernin historiasta ja perustamisesta sekä videoesityksen
SC:n toiminnasta heijastettuna sen pinnalle. Tämän jälkeen meidät ohjattiin kokoustilaan,
jossa saimme yleisesittelyn Cernistä ja laitoksen toiminnasta. 
Kuvassa CERNin ensimmäinen kiihdytin, SC.


Lounaalla kävimme Cernin omassa lounasravintolassa, jossa tarjolla oli laaja menu erilaisia
lounasvaihtoehtoja, jälkiruokia ja salaattia. Iltapäivällä saimme kuulla tarkemmin hiukkaskiihdyttimistä,
standardimallista ja Higgsin bosonin löytymisestä. Pääsimme myös  tulkitsemaan dataa,
jonka pohjalta bosonin löytyminen todistettiin. Kello 15.00 nousimme bussiin suuntana
Ranskan puolella sijaitseva CMS-koeasema, joka on osa Cernin suurimman kiihdyttimen,
LHC:n kehää. Oppaan kanssa pääsimme kiertelemään CMS-koeasemalla ja laskeutumaan
lähes 100 metrin syvyydessä sijaitsevan CMS-ilmaisimen luo. Ilmaisin oli tällä hetkellä poissa käytöstä
ja sitä huollettiin, minkä takia saimme nähdä avatun laitteen kaikki ilmaisinkerrokset.
Oppaamme selitti meille koeaseman toimintaa ja kuinka saatua dataa käsitellään.
Varsinaiseen tunneliin emme päässeet säteilyn ja mahdollisten heliumvuotojen takia.


LHC-kiihdyttimen CMS-koeasemalla 100 metrin syvyydessä.
CMS-ilmaisin huollossa, näkyvillä kaikki ilmaisinkerrokset.


Ensimmäinen päivä CERNissä oli pitkä ja pääsimme palaamaan keskustaan vasta kello 17.00.
Osa porukasta jaksoi vielä lähteä tutustumaan vanhaan kaupunkiin ja nähtävyyksiin,
mutta osan ilta kului syödessä ja koulutehtävien parissa. 

Torstai 9.1.

Torstaiaamuna lähdimme “tavalliseen tapaan” klo. 8.00 suuntaamaan kohti Cerniä,
sillä olihan tämä jo toinen päivämme Cernissä. :)


  

Ensimmäiseksi pääsimme tutustumaan Cernin Data centeriin, jossa opimme, kuinka
LHC-kiihdyttimen törmäyksistä saatua valtavaa datamäärää käsitellään ja säilötään. Sen jälkeen
syvennyimme Cernin antimateriaohjelmaan ja vierailimme antimaterian koeasemalla. 


Kun aamupäivä oli mennyt nopeasti tutustuessa Cernin eri osiin, lähdimme syömään lounasta

klo. 12.00. Iltapäivä kului tutustuessa konetekniikan toteutukseen Cernissä
sekä vieraillen Cernin konepajalla. 


Perjantai 10.1.

Heräsimme tuttuun tapaan seiskan aikoihin ja lähdimme aamupalalle.
Aamupalan jälkeen matkamme suuntana oli taas tuttuun tapaan Cernin tiedekeskus.
Cerniin päästyämme menimme kuuntelemaan luentoa Isolde-kokeesta.
Luennosta saimme paljon uutta tietoa. 


Isolde on koeasema, mikä tutkii radioaktiivisia isotooppeja. 


Luennon jälkeen lähdimme tutustumaan ja katsomaan itse Isolde-koeasemaa,
jossa kokeita suoritettiin. Pääsimme näkemään heidän toimitilojaan ja laitteistoa.
Tämän jälkeen menimme kuuntelemaan luentoa aerosoleista ja ilmastotieteistä,
ennen kuin pääsimme ansaitulle lounastauolle! Lounaan jälkeen lähdimme kiertelemään
Cernin julkisesti avointa museota, sekä vierailimme Globe of Science and Innovation-näyttelyssä.
Kierreltyämme museon ja näyttelyn olimme valmiita palaamaan takaisin viettämään viimeistä
matkailupäivää Genevessä.


Kirjoitus ja kuvat: Roosa, Roosa, Jannika, Annukka, Antti, Mikko ja Niklas

maanantai 10. helmikuuta 2020

Kovalla työllä Räty saavutti unelmansa


Topi Räty istuu vanhempiensa olohuoneen sohvalla tietokone sylissään. Rädyn työn alla on Aalto-yliopiston ensimmäisen lukukauden viimeinen kotitentti. Kaksi vuotta sitten samaisella sohvalla Räty oli valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin. Lappeenrannasta kotoisin oleva Räty opiskelee nyt ensimmäistä vuotta unelmakoulussaan Aallossa teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa.

"Kiinnostus matemaattisiin aineisiin alkoi jo alakoulussa, kun halusin tietää, kuinka tämä maailma oikein toimii”, kertoo Räty. Nuori espoolainen tiesi jo nuorena haluavansa työskennellä matemaattisella alalla, ja etenkin avaruus kiinnosti häntä. Rädyllä on suunnitelmissa harkita pääaineen vaihtoa maisterivaiheessa noin kolmen vuoden kuluttua. Aallossa on mahdollista opiskella maisterivaiheessa avaruustekniikkaa, mikä on ollut Rädyn haave jo pienenä poikana.

Lappeenrannassa lukion käynyt Räty nautti kaikista kolmesta lukiovuodesta täysin rinnoin. Lukio-opinnot voivat olla hyvin rankkoja, etenkin jos vielä opiskelee kaikkia kolmea: fysiikkaa, kemiaa ja pitkää matematiikkaa. “Jaksoin varmaan opiskella lukiossa ahkerasti, koska tein vapaa-ajalla asioita, joista pidän”, pohtii Räty. Tehtäviä hän jaksoi ahertaa, sillä Räty uskoi, että kovalla työllä hän voi saavuttaa unelmansa.



Kotoa Räty ei juurikaan koulutehtävissä tarvinnut apua, vaan hän halusi aina selvittää ongelmansa itse. Espoolainen nuori mies kertoo: “Tiesin aina, että käyn koulua itseäni varten. Olisi ollut typerää jättää läksyt tekemättä oman laiskuuteni takia.” Räty jopa uskaltaa väittää, ettei jättänyt yhtiäkään läksyjä tekemättä peruskoulussa.


Kirjoituksiin Räty valmistautui muiden tavoin kirjastossa kertauskirjoja lukien. Ainut ero kanssalukijoihin oli se, että Räty kirjoitti seitsemän ainetta, joista viisi oli laudatureja. Räty haluaa painottaa, että kirjoituksiin valmistautumisen ohella on tärkeää muistaa myös tehdä asioita, joista välittää. Tämä on paras tapa varmistaa oma jaksaminen. Täytyy kuitenkin muistaa ottaa välillä itseään niskasta kiinni, ettei lukuloma mene vain lomaillessa. “Tuli kyllä lukulomalla useissa bileissäkin käytyä”, lisää Räty naureskellen.

Topi Räty on varsin hyvä esimerkki siitä, miksi lukiossa kannattaa opiskella ahkerasti. Hän opiskelee nyt unelmayliopistossaan häntä kiinnostavaa pääainetta. Nuoresta asti ahkerasti opiskellut Räty tiedostaa, että kova aherrus palkitsi hänet.

Teksti ja kuvat: Siiri Lehtonen

perjantai 31. tammikuuta 2020

Erasmus+ matka Saksaan 1.- 8.12.2019



Kimpisen edustus Saksassa: Olli, Kiia, Linnea, Suvi, Elviira ja Niko

Matkamme Saksaan alkoi 1.12 sunnuntaina, kun otimme junan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Lensimme Frankfurtiin, josta jatkoimme junalla Stuttgartiin. Stuttgartissa otimme S-junan,
jolla saavuimme määränpäähän Kirchheimiin. Kirchheimin juna-asemalla meitä oli vastassa
host-perhemme, joiden matkaan lähdimme. Ensimmäinen ilta sujui perheisiin tutustumisen ja
tavaroiden purkamisen merkeissä.

Maanantaina pääsimme tutustumaan kouluun, jossa meidän hostimme opiskelevat. Koulun nimi on
Jakob-Friedrich-Schöllkopf-Schule, tai JFS. Maanantaina saimme Erasmus + -paidat ja pelasimme
icebreaker-peliä. Teimme myös pienen esityksen juttutuokion jälkeen. Iltapäivällä lähdimme
Kirchheimin keskustaan suorittamaan “aarteenetsintää”.  

Kiertelimme Saksassa lähikaupungeissa ja vierailimme muun muassa Hohenzollernin linnassa,
Esslingenin joulumarkkinoilla ja Stuttgartissa shoppailemassa. Torstaina 5.12. lähdimme aamulla
aikaisin bussilla kohti Strasbourgia, jossa pääsimme tutustumaan Euroopan parlamenttiin.
Pelasimme Euroopan parlamentissa peliä, jonka avulla tutustuimme prosessiin, jolla EU:n
parlamentissa lait koetetaan saada läpi. Pääsimme myös EU-parlamentin saliin, jossa oli menossa
Euroscola-istunto. Sen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa Strasbourgissa.

Euroopan parlamentin sali Strasbourgissa


Perjantaina vierailimme Mercedes Benz-museossa, Stuttgartissa. Sen jälkeen menimme Esslingenin
keskiaikaisille joulumarkkinoille, jonka jälkeen vietimme aikaa yhdessä Kirchheimin keskustassa.
Lauantaina oli viimeinen kokonainen päivämme Saksassa. Ohjelmassa meillä oli travelling pagen
almistelu loppuun sekä läksiäisjuhlat. Läksiäisjuhlissa söimme hyvää ruokaa, pelasimme pelejä sekä
opetimme muille letkajenkan. Juhlien päätteeksi hyvästelimme toisemme ja suuntasimme
host perheisiimme pakkaamaan.


Mercedes-Benz -museo


Sunnuntaina matkamme takaisin Suomeen alkoi kolmelta yöllä. Lensimme Stuttgartista Müncheniin,
jossa vaihdoimme konetta ja jatkoimme matkaamme Helsinkiin. Helsingistä jatkoimme matkaa junalla
Lappeenrantaan, jonka jälkeen pääsimme kotiin purkamaan laukkuja ja lepäämään seuraavana
päivänä jatkuvaa koulua varten.


Joulumarkkinoilla


Hohenzollernin linnan pihalla lepohetkeä viettämässä



Hohenzollernin linna


Teksti ja kuvat: Niko Pallonen, Suvi Innanen ja Kiia Raappana