Kimpisen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Mia Sopanen ei tiennyt lukiossa vielä abivuotenaankaan, mitä hän tekisi valkolakin saatuaan. Pienestä pitäen hän oli nauttinut lukemisesta ja kirjoittamisesta ja koulussa hän oli aina pitänyt äidinkielestä. Ei kuitenkaan ollut itsestään selvää hakea opiskelemaan suomen kieltä Joensuun yliopistoon.
Alun perin Mia mietti poliisikoulua. Tuolloin poliisikoulutukseen oli vielä pituusraja, ja mahdollisuus hakea koulutukseen jäi yhden senttimetrin päähän. Fysioterapeutin ammatti oli toisena vaihtoehtona. Mia kävi kuntosalilla ja jumpissa, mutta pääsykokeeseen osallistuminen jäi polvikivun takia. Suomen kieltäkin hänen piti ensin hakea opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mutta korkean kuumeen takia sekään ei onnistunut. Lopulta kuitenkin nappasi, ja paikka Joensuun yliopistossa aukesi.
Mia piti lukion jälkeen yhden välivuoden. Hän olisi päässyt suoraan lukiosta jo opiskelemaan suomen kieltä, mutta poikaystävän (nykyisen miehen) opiskelut toivat Lappeenrantaan. Täällä hän toimi kouluavustajana reilut puoli vuotta ja haki sitten entistä innokkaampana opiskelemaan suomen kieltä.
Pääsykokeeseen valmistautuessaan Mia luki muiden muassa suomen kielioppia ja kielen historiaa. Lisäksi oli tiedossa, että pääsykokeeseen kuuluisi kaunokirjallisuuden analysointia, joten Mia luki ja analysoi monia kaunokirjallisia tekstejä harjoituksen vuoksi.
Yliopistossa Mian pääaineeksi valikoitui suomen kieli ja sivuaineeksi kirjallisuus. Lisäksi hän opiskeli esimerkiksi puheviestintää ja itämerensuomalaisia kieliä, mutta mitään kokonaista sivuainetta hän ei ottanut, koska aikaisemmin yleinen aineyhdistelmä, historia ja äidinkieli, alkoi olla vaatimuksena enää harvoissa työpaikoissa. Mia ei alun perin ollut edes miettinyt opettajuutta, mutta ekstrovertille ei tutkijanura tuntunut sopivalta.
Opiskeluiden jälkeen Mia pääsi työelämään nopeasti. Hän oli työskennellyt Lappeenrannassa jo ennen valmistumistaan. Kun hän kesällä sai pro gradu -tutkielmansa valmiiksi, oli työpaikka syksyksi jo tiedossa. Lauritsalasta Kimpiseen hän siirtyi Lauritsalan lukion lakkauttamisen myötä.
Mia olisi voinut opettaa yläkoulussakin, mutta lukioviran takia hänestä tuli lukio-opettaja, eikä hän ehkä enää viihtyisi yläkoulun opettajana. Hänen työssään mukavinta ovat opiskelijat, oppitunnit ja ohjaaminen. Työn ei-niin-kivoja puolia erilaiset tehtävät, jotka vievät aikaa opiskelijoiden ohjaamiselta. Työn tekemisessä häntä motivoi opiskelijoiden innostuminen ja palaute. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineesta itsessään hän pitää erityisesti kielen historiasta, pilkunviilauksesta ja kaunokirjallisuudesta, kuten novelleista. Toisaalta nykyään kurssit on ahdettu sisällöiltään niin täyteen, ettei kaikkeen ehdi syventyä, ja se harmittaa.
Vinkkinä suomen kielestä ja kirjallisuudesta kiinnostuneille Mia kertoo, että kannattaa lukea paljon ja olla innostunut ja kiinnostunut kielestä ja kirjallisuudesta. Myös motivaatio on tärkeää, eikä hänkään olisi virassa ollut 18 vuotta, jos työ ei motivoisi. Työn vastapainoksi on hyvä olla myös jotain aivan muuta, Mialla se on ratsastus.
