Erilaista koulunkäyntiä Englannissa

Englantilaisesta koulusta tulee ensimmäiseksi mieleen Harry Pottereistakin tutut sisäoppilaitokset ja koulupuvut, mutta toki Britanniassa on myös ns. tavallisia kouluja. Koulujen kirjo on huomattavasti laajempi kuin Suomessa. On kunnallisia kouluja (state schools) ja yksityisiä kouluja (hämäävästi niitä kutsutaan termillä public schools.) Osaan kouluista on pääsykoe (selective schools), osaan ei.  Näin ollen olin todella innoissani, kun sain tietää, että kurssiini Scarborough’ssa sisältyi vierailu paikalliseen kouluun, Scalby Schooliin. Scalby on ns. secondary school, joka vastaa suurin piirtein meidän yläkoulua ja lukion ensimmäistä luokkaa. Opiskelijat olivat siellä n. 11-16-vuotiaita.

Olimme kuulleet etukäteen kurssin opettajilta, että Scalby on ”hieman erilainen koulu”. Koulussa oli ollut suuria käytöshäiriöitä kymmenisen vuotta sitten, jolloin rehtori oli vaihdettu. Uusi rehtori oli ottanut käyttöön tiukan linjan, joka kulki nimellä Consequences system. Sen pääperiaatteena oli, että jokaisella teolla on seuraksensa. Luokkiin ilmestyi Consequences board, ja jokaisesta rikkeestä sai raksin tauluun. Ensimmäisestä C1, toisesta C2 ja niin edelleen aina C4:een asti.  Jos oppilas sai yhden tunnin aikana taulun täyteen, se tarkoitti sitä, että hän joutui ensin apulaisrehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoon, ja seuraavaksi päiväksi Isolation roomiin, eli eristykseen. Eristyshuoneessa vietettiin koko päivä, myös lounas syötiin siellä, ja vessaankin poistuttiin vain saatettuna. C:t olivat oppituntikohtaisia, joten tunnin loputtua taulu nollaantui.

Mistä sitten merkinnän C1, C2 jne. sai? Syyt eivät olleet kovin ihmeellisiä. C:n sai, jos myöhästyi tunnilta, unohti kirjan, kynän tai liikuntavarusteet, jutteli tunnilla tai väitti opettajalle vastaan jne. Vierailumme aikana myös me aiheutimme yhdelle tytölle C1:n. Hollantilainen opettaja nimittäin kysyi eräältä tytöltä, mitä mieltä tämä oli kemiasta, johon tyttö vastasi: ”It’s boring.” Vastaus tulkittiin niskoitteluksi. Joistain rikkeistä sai suoraan C3:n, esimerkiksi liikuntavaatteiden unohtaminen oli tällainen vakavampi rike.

Luonnollisesti C:n sai myös, jos ei noudattanut koulun erittäin tarkkoja pukeutumissääntöjä. Koulussa oli käytössä koulupuku, josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa, koska opiskelijoita ei saanut valokuvata. Koulupuku oli useimmiten mustat suorat housut (tai tytöillä tummansininen polvipituinen hame) yhdistettynä mustaan bleiseriin tai mustaan v-aukkoiseen paitaan. Solmion väri oli petrolinsininen. Kenkien piti olla ”järkevät” mustat kengät: jos opiskelija tuli kouluun tennareissa, koulu antoi hänelle lainakengät. Päällystakissa oli vapaampi linja, kunhan siinä ei ollut mitään kuvia (esim. bändin, joukkueen logoa) eikä se ollut maastokuvioinen, armeijamainen, farkkua tai nahkaa. Myöskään huppari ei ollut sallittu päällysvaate.

Ulkonäönkin suhteen oltiin jopa niin tarkkoja, että mietin, ettei moinen onnistuisi koskaan Suomessa. Korvakoruja sai olla vain yksi nappikoru per korvalehti (ei lävistyksiä muualla kuin korvalehdessä). Muita koruja ei saanut pitää, ainoastaan kello sai olla ranteessa. Meikin tuli olla luonnollinen, eikä kynsilakkaa sallittu. Hiusten tuli olla luonnollisen väriset ja kampausten hillityt, mm. rastoja ei sallittu.

Miten nämä suomalaisesta hurjan tiukilta kuulostavat säännös sitten toimivat? Scalbyn tulokset valtakunnallisissa kokeissa olivat keskiarvoa paremmat, ja kouluun oli enemmän halukkaita tulijoita kuin paikkoja. Vanhemmat pitivät siitä, että ”valta oli palautettu opettajille”. Kysyin opiskelijoilta, miltä Consequences system heistä tuntui ja olivatko he saaneet C:itä. Molemmat opiskelija-oppaistamme olivat saaneet niitä myöhästymisistä, puhumisesta tunnilla tai unohduksista, mutta kumpikaan ei ollut joutunut eristykseen. He pitivät järjestelmää hyvänä, ja pitivät etenkin koulupuvusta. Heistä oli hyvä oppia, ettei aina voi olla sellaisissa vaatteissa, kuin haluaisi olla, koska ei työelämässäkään voi pukeutua miten haluaa. Britanniassahan pukukoodi on tiukempi myös työelämässä, esimerkiksi tässä koulussa opettajat eivät saa pukeutua farkkuihin, vaan miehillä on puku ja solmio, naisilla hillitty pusero ja suora hame tai housut. Opiskelijat eivät tunteneet, että heidän vapauttaan olla oma itsensä rajoitettiin.

Itselleni kouluvierailusta jäi hieman ristiriitainen olo. Huomasin aika monta kirjoitusvirheitä laminoiduista, opettajien tekemistä ”säännöistä” koulun ilmoitustauluilta. Koulun ovet ovat lukittuina, välitunteja on päivän aikana vain yksi, ja äidinkielen tunnilla käsiteltiin kolmatta vuotta Shakespearen Macbethia. Inkluusio on mennyt Englannissa niin pitkälle, että tavallisen luokan mukana saattoi olla vakavasti kehitysvammainen samalla matematiikan tunnilla. Mietin, mitähän tuo opiskelija sai irti opetuksesta? Vierailun jälkeen jäin väkisinkin miettimään, mikä on tärkeintä koulussa? Mitä olisi tärkeintä oppia? Onko kaikkien tarpeen oppia samoja asioita? Mitä mieltä te olette?

Näitä consequences boardeja oli jokaisessa luokkahuoneessa. Tämä oli vielä tyhjänä!

Alla olevassa kuvassa isolation roomin työskentelypiste. Tilassa vietettiin koko päivä, eikä opiskelija saanut puhua muille kuin valvovalle opettajalle apua kysyessään.

Kimpisen kisoista mahdollisesti uusi perinne – ”Pois salista ja sisältä ulkoilmaan”

Perjantaina 12.5. Kisapuistossa järjestetyt Kimpisen kisat liikuttiin pilvisessä säässä ja viileässä koko koulun voimin.

Kimpisen lukion laatuaan ensimmäisissä kevätkisoissa yhdestä ensimmäisen vuoden ja yhdestä toisen vuoden opiskelijoiden luokasta koostetut ryhmät keräsivät eri enemmän tai vähemmän liikunnallisilla rasteilla pisteitä. Arviointi suoritettiin uuden opetussuunnitelman jatkuvan havainnoinnin ja arvioinnin hengessä. Rastien toimitsijat, oppilaskunnan edustajat ja ryhmissä mukana olleet opettajat havainnoivat ryhmien toiminnat ja merkitsivät yhdestä kolmeen hymiötä nimilistoihin. Eniten hymiöitä saanut ryhmä voitti.

Kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat eivät osallistuneet tähän kilpailuun, vaan olivat omana ryhmänään.

Taustalla ultimaten peluuta, edustalla kolmos-nelosluokkalaisten ryhmää.

Palapelin tekemistä sokkona.

Kisat juonsi opiskelijamme, urheilutoimittaja Juho Kokko. Kisojen DJ:nä toiminut opiskelijamme Joel Ojasalo (DJ OJ) piti huolen, että kentällä raikui runsaasti hieman ikääntyneitä hittikappaleita.

Kokko ja Ojasalo töissä mediatornissa.

Rastien ohella kisoissa jaettiin välillä perinteisesti vappugaalassa jaettuja humoristisia ”vuoden sejase” -tyyppisiä palkintoja. Päivän päätti opettajien voittama köydenveto voittajaryhmän ja opettajien välillä.

Opettaja Markku Taurama vastaanottaa Vuoden McGyver -palkintoa.

Kisojen järjestämisestä päävastuussa ollut opettaja Marjo Pullinen kehui tauolla kisojen ilmapiiriä. Hän kertoo, että kisoilla haluttiin pönkittää urheilulukiomme liikunnallista mainetta. ”Pois sieltä salista ja sisältä ulkoilmaan”, Pullinen sanoo. Kisailijoiden jakaminen kahden luokan ryhmiin oli oppilaskunnan idea ja sillä oli tarkoitus vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kisoilla myös korvattiin vappugaala, joka oli peruttu oppituntien perumisen välttämiseen vedoten.

Pullinen (vas.) ja erityisopettaja Arja Kemppainen jakavat voittajaryhmälle mitaleja.

Voittajaryhmä poseeraa.

Päivän päätti opettajien ja voittajaryhmän välinen köydenveto, jonka opettajat voittivat vastustajien luovuttaessa.

Opettajat murskasivat voittajajoukkueen! #kimpisenlukio #kimpisenkisat #paraspäivä #hauskaaoli #hauskaaolisilti

Henkilön Kimpisen lukio (@kimpisenlukio) jakama julkaisu 12. 05ta 2017 klo 6.12 PDT

---

Toimittaja ja kuvaaja: Teemu Lähde

Vieraita Hong Kongista

Porvoossa pääsiäisaamuna.

Hongkongilaiset saapuivat 16.4. pääsiäissunnuntaina Lappeenrantaan, josta hostit kävivät hakemassa omat vieraansa. Heti aluksi monet vierailijoista ihmettelivät kylmää säätä ja satunnaisia jäljellä olevia lumikasoja. Viikon aikana tehtiin monia suomalaisia asioita, kuten paistettiin pullaa ja käytiin saunassa. Perjantaina oli saunan lisäksi mahdollisuus avantouintiin.

Vieraat harjoittelivat pullan paistamista.

Myös suomalaiset opiskelijat pääsivät kokeilemaan vierailun aikana jotain uutta, esimerkiksi kalligrafiaa. 

Vaikka viikko oli melko raskas, sekä vierailla että isännillä näytti olevan hauskaa, eikä suurempia ongelmia ilmaantunut. Hongkongilaisten vierailu huipentui päivään Helsingissä lauantaina 22.4. Sinne osa isännistä lähti myös mukaan. Päivän päätteeksi täytyi jättää vieraat lentokentälle ja sanoa hyvästit. Viikko oli hyvin avartava, ja uusia asioita opittiin puolin ja toisin.

Intohimona sarjakuvat

Kimpisen lukiossa opiskelijoilla on mahdollisuus polkutunteihin. Tunneilla voi suorittaa kursseja itsenäisesti, edetä opinnoissa nopeammin tai saada opettajalta opetusta ja neuvoja. Koulumme opiskelijan Max Sallasvaaran mielestä erityisesti kuvaamataidon polku on ollut mainio. Siellä on voinut suorittaa kursseja, joita ei kurssitarjottimessa ole listattu. Kursseista on ollut paljon hyötyä, sillä hän julkaisee omia sarjakuviaan netissä.

Koulussa Sallasvaaraa kiinnosti historia. Läksyjen lomassa hän luki paljon sarjakuvia. Pikkuhiljaa alkoikin jo kiinnostaa omien sarjakuvien teko. Opettajat kannustivat kekseliästä ja taiteellisesti lahjakasta opiskelijaa. Pian Sallasvaaralla oli pystyssä oma blogi, jossa hän julkaisee maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuvaa scifi-sarjakuvaansa. Historian avulla sarjakuvat saavat hienon vivahteen. Sallasvaara saa ideoita sarjakuviinsa omista mielenkiinnon kohteistaan, kuten erilaisista elokuvista, kirjoista ja videopeleistä. Myös populaarikulttuuri vaikuttaa vahvasti. Tällä hetkellä Sallasvaara piirtää sarjakuvia vain omaksi harrastuksekseen, mutta haaveissa on myös julkaista oma kirja, joka pääsisi kirjakaupan hyllyille myyntiin.

Sallasvaarasta olisi hienoa päästä myös ulkomaille. Hän on jo näyttänyt sarjakuviaan Kanadan-serkuilleen, ja vaikka nämä eivät suomea ymmärräkään, sarjakuvista on pidetty kovasti. Maxin oma tyyli, joka on selkeää ja tarkkaa, ei jäljittele ketään, ja juuri tämän ansiosta sarjakuvat ovat niin mukaansatempaavia ja lumoavia.

Viime aikoina Max ei ole lukenut paljon sarjakuvia, mutta tietysti hän seuraa sivusilmällä, mitä netissä ja lehdissä julkaistaan. Tämän lisäksi hyvän sarjakuvapiirtäjän täytyy piirtää ahkerasti ja käyttää mielikuvitustaan. Kaiken takana on tietysti motivaatio. Piirtämisen täytyy olla todellinen intohimo, jotta jotain voi saada aikaan.

Opetusministeriön blogissa on kevään mittaan julkaistu lukiolaisten tekstejä ja muita taiteellisia tuotoksia. Opettajat tiesivät Sallasvaaran taidoista sarjakuvapiirtämisessä ja ehdottivat, että hän voisi julkaista sarjakuvastrippejä oikeusministeriön blogissa. Näin Sallasvaaran taidot ovat saaneet aivan uudenlaista näkyvyyttä. Vaikka kyseessä ei olekaan avaruuteen sijoittuva scifi-sarjakuva, Sallasvaaran huumori ja persoonallinen tyyli tulevat esiin ja vieläpä valtakunnallisesti.

Sallasvaara valmistuu lukiosta tänä keväänä. Hän on kirjoittanut historian, yhteiskuntaopin, lyhyen matematiikan, englannin ja äidinkielen. Lukion jälkeen hänen suunnitelmissaan on Aalto-yliopiston taideteollinen koulutuslinja. Oltuaan mukana muiden muassa rikosdraamasarja Sorjosessa, uudessa Tuntematon Sotilas -elokuvassa ja Youtube-vloggaajan tulevassa elokuvassa, työskentely elokuvien parissa on alkanut houkutella. Toisaalta myös graafinen suunnittelu ja arkkitehtuuri kiinnostavat. Mahdollisuuksia on siis vaikka kuinka paljon!

Toimittaja: Meretta Söderlund

Kuvaaja: Nea Tams

Linkkejä:
Maxin blogi
oikeusministeriön Suomi100-blogi