Kuulin mahdollisuudesta lähteä Saksaan vaihtoon keväällä 2022. Olin aina halunnut lähteä vaihtoon, jonka takia ajattelin ilmoittautua mukaan. Ajattelin myös, että olisi kiva päästä matkustamaan, kun ei ole pitkään aikaan koronan takia pystynyt. Olin aloittanut myös saksan opinnot lukion ensimmäisenä vuonna. Kesällä tutustuin omaan vaihtariini mm. videopuheluiden avulla.
Saavuin Saksaan lauantaina ja heti maanantaina pääsin tutustumaan uuteen kouluuni. Koulussa oli oppilaita lapsista lähtien lukioikäisiin asti. Sisältä koulu oli värikäs ja koristeltu oppilaiden tekemillä töillä. Koulussa ei saa käyttää puhelinta kuin ruokatauolla ja osa opettajista olivat hyvin tiukkoja asian suhteen. Koulussa ruokailu maksaa, joten monet tuovat oman lounaansa mukanaan. Koulussa oli myös kioskeja (tai leipomoita, niinkun he itse niitä kutsuvat), joista pystyi ostamaan erilaisia leipomotuotteita, joten niitäkin syötiin lounaaksi. Kouluruoka ruokalassa oli kuitenkin hyvää ja monipuolista. Lyhyinä päivinä söimme lounaan vasta kotiin tultuamme. Tunnit olivat todella rentoja ja niillä keskusteltiin paljon. Lähes kaikki opiskelijat osallistuivat keskusteluihin ja viittasivat aktiivisesti. Koulupäivät saattoivat olla pitkiä, maanantaisin ja torstaisin koulua oli 7.40-17.00. Oppitunnit tuntuivat lyhyiltä, sillä ne kestivät vain 45 minuuttia. Jokaisen oppitunnin välissä ei ollut välituntia, joka tuntui aluksi vähän oudolta.
Kulttuurieroja Suomen ja Saksan välillä tietysti on. Alussa isolta erolta tuntui se, että tällä alueella ja host-perheessäni syötiin leipää todella paljon. Ruokarytmi on muutenkin erilainen ja iltaruuaksi oli usein leipää ja erilaisia juustoja. Myös pyöräily- ja autoilukulttuuri on hyvin erilaisia Saksassa verrattuna Suomeen. Ihmiset pyöräilevät paljon ja kovaa. Suurin osa pyöräilijöistä käyttää kypärää ja pyöräilijöitä väistetään AINA, jos on kävelijänä. Autobahn oli minulle myös uusi tuttavuus. Tuntui hullulta olla auton kyydissä, joka ajoi 140 km/h laillisesti. Autobahnilla myös rekat ja bussit ohittelivat toisiaan, mitä harvemmin näkee Suomessa. Saksassa myös koulusysteemit vaihtelevat alueittain ja niissä on suuriakin eroja keskenään.
Oli hieno nähdä kuinka paljon oikeasti ymmärsin saksaa, kun jaksoin keskittyä ja kuunnella muita. Toinen yllätys oli se, kuinka nopeasti pääsi osaksi perhettä ja perheen arkea. Ensimmäisinä päivinä en tiennyt mistä löydän aamupalalautasen ja milloin koulupäivä alkaa. Viimeisellä viikolla osasin jo navigoida keittiössä itse ja tiesin monelta kannattaa herätä, että kerkeää tekemään aamutoimet ennen koulun alkua.
Vaihto oli erilaisten tunteiden täyteinen ja opettavainen kokemus. Koen oppineeni ottamaan itsestäni enemmän vastuuta ja kysymään apua sitä tarvittaessa. Opin myös paljon uutta itsestäni ja siitä miten toimin täysin uudessa ympäristössä, uusien ihmisten keskellä. Vaihto on aina ainutkertainen kokemus, ja toivon että jokainen, joka vaihtoon haluaisi lähteä, pääsisi kokemaan sen jossain vaiheessa.
