sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kiina-kurssin matka Hongkongiin 17.11.2018-25.11.2018

Saavuimme Hongkongin lentokentälle sunnuntaiaamuna 18.11. ja ensimmäisenä vastassa oli kostea kuumuus.
Kentällä odotimme saksalaisen ryhmän saapumista, minkä jälkeen matka jatkui bussikyydillä Youth Villageen
ja näin alkoi kansainvälinen ystävyysviikko Hongkongissa.
Leirikeskus koostui lukuisista vaaleanpunaisista kerrostaloista, joista saimme yhteisen huoneen viikon ajaksi.
Sunnuntai oli varattu kokonaan alueen ja Hongkong-kavereiden kanssa tutustumiseen.
Sunnuntain aikana tuli vastaan jo ensimmäinen kulttuurishokki;
Hongkongissa vettä pyytäessä tuodaan eteen kiehuvan kuuma vesilasillinen.

Matkan toisena päivänä suuntasimme busseilla poliisien ylläpitämälle nuorten urheilukeskukselle.
Siellä meille oli järjestetty monenlaisia liikuntapisteitä, joita kiersimme ryhmissä.
Pääsimme ylittämään itsemme useammin kuin kerran kiipeilyn ja köysilaskeutumisen aikana,
ja ryhmäytymään mykän ryhmätehtävän ja mattocurlingin lomassa.
Ryhmäkuvia räpsittiin taas paljon ja päivän päätteeksi suuntasimme busseilla takaisin Youth Villageen.
Pääsimme taas illalla tutustumaan alueeseen ja maistelemaan vieraita herkkuja, kuten kuplateetä.





Kolmas päivä vietettiin baptistiyliopistossa Youth Forumin merkeissä. Jokainen maa oli
valmistellut posteriesityksen sukupolvi z:sta omassa maassaan.
Muiden maiden kulttuureista tuli opittua roppakaupalla ja oma jännitys englannin puhumista
kohtaan alkoi hälvetä. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella muiden oppilaiden näkemyksiä
maailmasta sekä nuorten tulevaisuudesta.


Matkamme neljäntenä päivänä pääsimme tutustumaan buddhalaiseen temppeliin.
Kiertelimme temppelialuetta oppaan kanssa, joka kertoi paikasta, patsaista ja rituaaleista.
Mykistävin oli valtava valkoinen patsas temppelin takana, jonka olimme nähneet jo aiemmin
lahden toisella puolella olevalta rannalta. Söimme temppelissä hiljaisuudessa
ruokailuseremoniassa, jossa naiset ja miehet kerääntyivät jonoihin salin ulkopuolelle.
Ihmisiä päästettiin sisään muutama kerrallaan eikä salissa saanut puhua.
Seremoniaan kuului myös, että kaikki ottamansa ruoka tuli syödä,
eikä mitään saanut heittää pois. Ruokailun jälkeen pääsimme opettelemaan
kiinalaista kirjoitusta, jälleen hiljaisuudessa, saliin, jossa meidän tuli jäljentää käärössä oleva
teksti. Vierailun jälkeen suuntasimme busseilla kiinalaiseen Hong Kong Heritage Museumiin.
Sillä näimme paljon Bruce Leen historiasta ja mm. Ming kauden aikaisia koriste-esineitä.
Pääsimme vielä käymään kaupungilla lähellä keskustaa ja kuuluisassa Victoria Harbourissa
katsomassa maisemia. Päivän päätteeksi suuntasimme taas Youth Villageen.








Viidentenä päivänä suuntasimme vielä kerran baptisti yliopistoon tutustumaan kiinalaiseen
oopperataiteeseen. Päivän aikana näimme perinteisen oopperaesityksen,
seurasimme kasvomaalauksen tekemistä ja kuulimme oopperan historiasta.
Informatiivisen päivän jälkeen siirryimme bussikuljetuksella Stanley Marketille.
Stanley oli kuin suoraan turistin unelmista; rantamaisemalla varustettu turisteille suunnattu
shoppailuparatiisi tarjosi virikkeitä koko loppuillaksi. Pääsimme maistelemaan herkullisia
ruokia, kuten erilaisia lihanyyttejä, vohveleita sekä kookosmaitoa suoraan hedelmästä!










Toiseksi viimeisenä päivänä lähdimme taas busseilla ELCHK:n luterilaiselle koululle.
Pääsimme taas oppilaiden tunneille seuraamaan ja osallistumaan opetukseen.
Valokuvia räpsittiin taas hurjia määriä ja sometunnuksia vaihdettiin jokaisen tunnin päätteeksi.
Ruokailun jälkeen keräännyimme saliin opettelemaan kiinalaista vesivärimaalausta
ja -kirjoitusta opettajien johdolla. Näiden aktiviteettien ääressä vietimmekin loput iltapäivästä.
Illalla pääsimme käymään Ladies Marketilla; kapealla kauppakadulla, jossa tinkiminen oli
ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Teimme hienoja löytöjä ja pääsimme todella testaamaan
tinkimistaitojamme. Pääsimme maistelemaan myös katuruokia ja erityisesti mieleen jäi
friteerattu kana.






Lähtöpäivän aamuna suuntasimme vielä ELCHK:n luterilaiseen kouluun läksiäisjuhlaa varten.
Päivän aikana kiersimme koululla olevilla pisteillä, joissa kerrottiin vielä lisätietoa muiden
maiden kulttuureista ja tottumuksista. Koulussa saimme selville, että siellä oppilaat jaettiin
tupiin Harry Potterin tapaan. Myöhemmin päivällä oli aika katsoa sekä esittää eri maiden
järjestämiä esityksiä. Esityksiä oli laidasta laitaan ja Suomi pääsi piristämään tunnelmaa
perinteisellä letkajenkalla. Illalla aikaa oli varattu myös shoppailua, syömistä
ja hyvästejä varten. Ennen lähtöä koulun liikuntasali kuhisi, kun maat vaihtoivat keskenään
snapchat ja instagram -tunnuksiaan.




Mikäli innostuit Hongkongin matkasta, tervetuloa mukaan Kiina-kurssille keskiviikkona

16.1.2019 klo 14.30 luokassa 21! Lisätietoja kurssista ja opintomatkasta saa
Taina Sipiläinen-Veikkaselta tai Mari Tepposelta.

Teksti ja kuvat: Essi Korkalainen ja Jannika Hirvikallio

maanantai 12. marraskuuta 2018

Open opinnot tutuiksi: Olli Mielonen



Kimpisen lukion rehtori Olli Mielonen oli omien sanojensa mukaan koulussa rauhallinen perusoppilas, jolle koulu ei ollut erityisen vaikeaa. Lukiossa etenkin matematiikka alkoi kiinnostaa enemmän. Matematiikka oli aiemmin tuntunut helpolta, mutta nyt hän teki paljon töitä sen eteen. Myös erinomainen opettaja oli syy siihen, että Olli innostui matematiikasta. Jälkikäteen ajateltuna myös historia ja yhteiskuntaoppi olivat mukavia aineita.

Luonnontieteiden opiskelu kiinnosti Ollia. Hän haki suoraan lukiosta opiskelemaan matematiikkaa Joensuuhun ja Ouluun. Pääsykokeet perustuivat lukion matematiikan ja fysiikan oppimääriin. Valmistautuessaan kokeisiin Olli laski aiempia kokeita läpi. Lisäksi hän haki tuotantotalouteen Lappeenrannan ja Tampereen teknillisiin yliopistoihin. Ylioppilastodistuksen perusteella hän pääsi Joensuun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa.

Olli opiskeli yliopistossa seitsemän vuotta. Ensimmäiset vuodet menivät uuteen elämänvaiheeseen ja paikkakuntaan totutellessa ja itsenäistyessä. Sitten alkoi tuntua siltä, että opinnot oli saatava päätökseen, ja opiskelutekniikkakin alkoi kehittyä. Lisäksi hän osallistui ainejärjestö- ja ylioppilastoimintaan.

Matematiikan lisäksi Olli otti sivuaineiksi fysiikkaa ja kemiaa. Tutkijanura ei koskaan kiinnostanut Ollia, joten hän päätyi suuntautumaan opettajaksi eli opiskeli kasvatustieteitä. Hänen oli mahdollista suorittaa myös opetushallinnon opinnot.

Valmistuttuaan Olli pääsi heti työelämään kiinni. Itse asiassa hän oli jo ennen valmistumistaan opettanut Joensuun normaalikoulussa ja Niinivaaran lukiossa. Hän haki virkoja ympäri Suomen, ja päätyi Lappeenrantaan Lauritsalan yläkouluun matematiikan ja
fysiikan opettajaksi. Myöhemmin hän siirtyi lukioon apulaisrehtoriksi. Lopulta silloinen rehtori jäi virkavapaalle, ja apulaisrehtori yleni rehtoriksi. Lukioiden yhdistymisten myötä Ollista tuli Kimpisen lukion rehtori.

Työnsä hyvinä puolina Olli pitää sitä, kuinka hän saa olla mukana vaikuttamassa Kimpisen ja Lappeenrannan lukiokoulutukseen ja Suomen lukiojärjestelmän kehittämiseen. Lisäksi hän pitää ihmissuhde- ja esimiestyöstä. Erityisesti hän arvostaa työskentelyä opettajien kanssa, koska nämä ovat omien alojensa asiantuntijoita. Työnsä huonona puolena Olli pitää sitä, että hän näkee opiskelijoita liian vähän. Hän voisi työskennellä yläkoulussakin – sieltähän hän aloitti – mutta kokemus ja asiantuntijuus liittyvät lukioon paremmin.

Omasta aineestaan, matematiikasta, Olli on sitä mieltä, että sen eteen täytyy olla valmis tekemään töitä. Oikeastaan sama pätee kaikkeen. Lisäksi hän tahtoo muistuttaa, että vasta valmistumisen jälkeen alkaa itse ammattiin opetteleminen. Ja se, että työskentelee työuran aikana useammassa eri paikassa, on vain hyvä asia, sillä se avartaa omaa näkemystä ja kehittää.



tiistai 16. lokakuuta 2018

Erasmus-matkalaiset rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa 30.9.-6.10.2018

Erasmus+ -kansainvälisyysprojekti sai jatkoa, kun oppilaita ja opettajia eri Euroopan maista kokoontui yhteen viikon ajaksi Avestaan, Ruotsiin. Kimpisen lukiosta mukana olivat oppilaat Markus Peltonen, Pekka Parviainen ja Ahti Pulli, sekä opettajat Mari Tepponen ja Kerttu Rautamies.

Projektiin osallistui 6 eri maata (Ruotsi, Suomi, Itävalta, Kreikka, Italia ja Saksa) ja jokaisesta maasta oli mukana pari opettajaa ja 3 oppilasta. Oppilaat majoittuivat paikallisten perheiden kodeissa. Kansainvälisyysviikon pääteemana olivat etniset vähemmistöt eri maissa.





Lähtö oli aikainen ja matkaan kului melkein koko ensimmäinen päivä. Väsyttävän matkan jälkeen oppilaat saapuivat viimein illalla Avestaan jossa isäntäperheet toivottivat oppilaat lämpimästi tervetulleiksi ja niin viikko alkoi!

Seuraavana päivänä (maanantaina) pidettiin tervetuliaisseremonia, jossa koulun rehtori esitteli tapaamisen tarkoitusta ja päämäärää, sitten oppilaille pidettiin erilaisia Icebreakereita jotta oppilaat oppisivat tuntemaan toisia ja sitten oppilaat esittivät toisilleen ennen tapaamista tekemiään töitä. Sen jälkeen oppilaille pidettiin lyhyt kierros koulun läpi jotta paikat tulisivat tutuiksi. Tämän jälkeen siirryttiin viikon ensimmäiseen tehtävään, oppilaat jaettiin ryhmiin tekemään eri töitä jotka esitettäisiin viikon jälkeen muille ja oppilaille myös kerrottiin että heidän pitää järjestää hyväntekeväisyystapahtuma koululla, tulevana torstaina.


Karlfeldtgymnasiet   

(Avestan lukio)

Tiistaina pääsimme matkustamaan Tukholmaan, Ruotsin pääkaupunkiin, jossa kävimme
pohjoismaisessa museossa, jonka jälkeen halukkaat saivat mennä myös Vaasa-laiva museoon. Oppilailla oli vapaa-aikaa, jolloin monet kävivät erilaisissa kaupoissa ympäri Tukholmaa ja päivä oli kaikin puolin mahtava!

Tukholman satama-aluetta


Lisää 333 vuotta merenpohjassa lojunut Vaasa-laiva



Keskiviikkona päivä alkoi selfleader-kurssilla, joka oli tiivistetty kolmen oppitunnin mittaiseksi kokonaisuudeksi, kymmenen oppitunnin sijaan. Kurssiin sisältyi muun muassa videoiden katselua, luento sekä positiivisten ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden etsimistä. Myöhemmin päivällä fika-tauon (ruotsalainen kahvitauko) jälkeen oppilaat jatkoivat omissa ryhmissä tehtävien tekemistä ja hyväntekeväisyystapahtuman valmistelua. Illan kohokohta oli sählyturnaus, jossa oppilaista muodostetut joukkueet kilpailivat leikkimielisestä mestaruudesta. Illalla ihailimme kenties maailman suurinta puuhevosta (Taalainmaan hevonen) matkalla yhteen Ruotsin parhaimmista pizzerioista. Herkullisten pitsojen jälkeen vietimme saksalaisten ja ruotsalaisten kanssa lopun illan pelaillen yhdessä korttia. Muu porukka vietti tällä välin aikaa keilaten.


Ruotsalaista kouluruokaa!!!
Taalainmaan hevonen eli “Dalahästen"

Torstaina pidimme hyväntekeväisyystapahtuman koulun aulassa: saksalaiset ja itävaltalaiset pyörittivät pallonheittopeliä, ruotsalaiset lakkasivat kynsiä ja tekivät kasvomaalauksia sekä henna-tutuointeja. Me suomalaiset tanssimme kreikkalaisten ja italialaisten kanssa kunkin maan paikallisia tansseja. Letkajenkkaakin hypittiin! Tapahtuman yhteenlaskettu tuotto oli noin 1100 SEK (n. 110 EUR). Kaikki tuotto lahjoitettiin suoraan Amnesty Internationalille, joka on kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö.


Hyväntekeväisyystapahtuma lukion aulassa

Myöhemmin päivällä pidimme Avestan teatterin lavalla (toimii koulukompleksin tiloissa) etukäteen suunnitellun keskustelun asenteista etnisiä vähemmistöjä kohtaan eri Euroopan maissa. Kustakin maasta keskusteluun osallistui yksi edustaja.

Illalla menimme kaikki opastetulle kierrokselle entiseen rautatehtaaseen (Verket), joka toimii nykyään museona ja näyttelypaikkana. Kierroksen jälkeen nautimme tehtaalla läksiäisillallisen opettajien kanssa.

Falunin vanha kuparikaivos

Perjantaina aloitimme päivän selfleader-kurssin viimeisellä osiolla, minkä jälkeen koulun pelasimme viikon aiheisiin liittyvää kahoottia ja katsoimme oppilaiden tekevän viikosta kertovan videon ja  lehtijutun. Syötyämme kouluruokaa lähdimme satoja vuosia vanhalle kuparikaivokselle, joka sijaitse Falunissa.
Kaivokseen päästyämme kuuntelimme opasta, joka kertoi kaivoksen historiasta, louhintakeinoista ja kaivoksen kummituksesta. Kummituksen sääntöjen rikkominen aiheuttaisi kaivoksen sortumisen, mutta muutamasta kirosanasta huolimatta kaivos pysyi ehjänä. Kaivosreissun ehdoton kohokohta oli 70m syvyydessä maan alla sijaitsevassa juhlatilassa, jossa opas sammutti hetkeksi kaikki valot. Onneksi kukaan ei joutunut paniikkiin ja lähtenyt juoksemaan päättömästi kohti vieressä olevaa kaivoskuilua. Lopulta pääsimme pois kaivoksesta ja takaisin maan pinnalle. Kaivoskäynnin jälkeen kaikki erasmus+ projektilaiset kokoontuivat yhdessä viettämään iltaa hyvän ruuan ja musiikin kera.

Lauantaina lähtöpäivänä viimeisten hyvästien, halausten ja ryhmäkuvausten jälkeen hyppäsimme junaan kohti Arlandan lentokenttää. Kotimaan lentokentällä Helsinki-Vantaalla virittäydyimme jälleen suomalaiseen tunnelmaan hyppäämällä sauna-aiheisen lentokenttäbussin kyytiin :)




Kirjoittajat: Markus Peltonen, Pekka Parviainen, Ahti Pulli
Kuvat: Ahti Pulli
Tanssikuva: Mari Tepponen



perjantai 3. elokuuta 2018

Erasmus-uutisia

Erasmus-projektimme on puolivälissä, ja seuraava projektikokous on lokakuun alussa Ruotsin Avestassa.

Oheisesta linkistä pääsette katsomaan tunnelmavideota ensimmäisestä projektivuodesta. Vuosi oli ikimuistoinen ja hupentui osaltamme Suomen projektikokoukseen toukokuussa. Kiitos vielä kaikille, jotka kantoivat kortensa kekoon onnistuneen projektiviikon eteen.


First Year

Zorb-palloilemassa toukokuun viimeisenä kylmänä päivänä.

torstai 31. toukokuuta 2018

Open opinnot tutuiksi: Taina Sipiläinen-Veikkanen



Vuoden 2018 historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi valittu Taina Sipiläinen-Veikkanen kuunteli lapsena mielellään isovanhempiensa kertomuksia. Lukiossa häntä kiinnostivat monet aineet. Niin erilaiset kielet, äidinkieli kuin historiakin kiinnostivat kovasti. Silti yhteiskuntaoppi tuntui kaikkein eniten omalta aineelta, koska sen avulla pääsisi kiinni tärkeisiin asioihin.

Lukiossa Tainan suunnitelmina oli ylioppilaslakin saamisen jälkeen suunnata kansainväliselle urall, ehkä diplomaatiksi. Tuolloin opettajan ammatti tuntui hyvin kaukaiselta. Taina lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Myös hänen siskonsa opiskeli jo siellä, joten pääkaupunki tuntui siksi luontevalta valinnalta.

Pääsykokeisiin oli luettavaa kolmen kirjan verran. Taina kertoo lukeneensa kirjat 2–3 kertaa läpi. Luettavaa oli paljon. Tehokas valmistautuminen kannatti, ja Tainalla oli pääsykokeeseen mennessään luottavainen olo.

Yliopistossa opintoihin kuului ainakin kansainvälistä politiikkaa, poliittista historiaa, viestintää, kansainvälistä oikeustiedettä ja valtiotiedettä. Lisäksi Tainalle tärkeä harrastus, kieltenopiskelu, pysyi mukana kuvioissa.

Lukiossa opiskelu oli ollut helppoa, joten kesti aikansa, että yliopiston opiskelurytmiin tottui. Opetus oli kuitenkin laadukasta. Opiskelun ohella Taina harrasti ja näki kavereita paljon. Kesällä hän oli pankissa töissä. Helsinki on hänelle edelleen rakas ja tärkeä paikkakunta.

90-luvun alun laman ja Tainan miehen työn takia suunnitelmat muuttuivat hieman. Taina oli jo opiskellut poliittista historiaa, mutta nyt hän haki opiskelemaan historiaa. Paikka aukesi, ja lopulta hänellä oli valmiina kaksi pro gradu -tutkielmaa ja opettajanpätevyys.

Kimpisessä oli virka auki, ja vaikka Taina olisi voinut jatkaa opettajan töitä Imatrallakin, hän päätti tulla tänne. Hän on itsekin Lappeenrannasta lähtöisin. Lukiossa on mukavampaa opettaa, koska opiskelijat ovat jo vanhempia.

Nykyään Taina kuuluu laajaan ammatti-ihmisten verkostoon. Hän käy koulutuksissa ja lukee uutta koko ajan, jotta pysyy ajan tasalla ja “saa happea”, kuten hän itse kuvailee.

Tainan terveiset historiasta ja yhteiskuntaopista kiinnostuneille on, että pitää hakea opiskelemaan sitä, mistä pitää. Yhteiskuntatieteellisten aineiden avulla on helpompi työllistyä. Lisäksi hän toivoo, että kieliä luettaisiin mahdollisimman monipuolisesti – muitakin kuin ruotsia ja englantia. Myös kansainvälisissä projekteissa toimiminen on eduksi.

Opettaminen on Tainasta oikein kivaa, koska se on ihmissuhdetyötä. Opiskelijoiden seurassa hän viihtyy, ja tuntuu erityisen hienolta, kun opiskelijat saavat oppia jotain uutta.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Open opinnot tutuiksi: Kati Järvenpää-Pekkanen



Kati Järvenpää-Pekkanen, Kimpisen lukion englannin ja ruotsin opettaja, katseli jo pienenä vieraskielisiä lastenohjelmia ja tahtoi puhua mukana. Lukiossa kiinnostus kieliin alkoi voimistua. Myös vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa vahvisti hänen kielitaitoaan ja intoaan. Oppilaanohjaus ei kuitenkaan tuolloin ollut erityisen monipuolista, ja pikkuhiljaa alkoi tulevaisuus jännittää. Sitten Kati keksi: filosofian maisterin papereilla voisi varmasti työllistyä jollekin alalle. Niinpä hän päätti lähteä opiskelemaan kieliä.

Opettajan ammatti ei tullut Katille aluksi mieleenkään. Hän haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan englantia. Englantilaisen filologian opintopaikka ei kuitenkaan auennut. Seuraavaksi hän haki opiskelemaan ruotsia, koska sitä kautta tie yliopistoon aukeaisi helpommin. Päästyään Helsingin yliopiston käännöstieteen laitokselle opiskelemaan ruotsin kääntämistä ja tulkkaamista Kati vaihtoi pääaineekseen englannin.

Pääsykokeeseen ei oikeastaan paljon pystynyt valmistautumaan. Tietysti Kati kertasi sanastoa, mutta loppujen lopuksi oli vain luotettava omaan kielitaitoon. Kokeessa oli hänen mukaansa kielestä toiseen kääntämistä ja referaatin kirjoittaminen, eli siinä mitattiin yleistä kielitaitoa ja äidinkielen osaamista.

Yliopisto-opintoihin kuului muiden muassa kääntämistä ja tulkkausta, kirjallisuutta, äidinkieltä sekä filologiaa. Opintoihin kuului ruotsin lisäksi myös muiden pohjoismaisten kielten sekä italian perusopinnot. Hän piti kyllä opiskelusta, mutta kertoo olleensa enemmän käytännön ihminen. Opiskelussa häntä motivoi etenkin kiinnostus opiskeltavaan aineeseen. Kääntäminen ei tuntunut ihan omalta jutulta, mutta tulkkaus, jossa saa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, tuntui mukavammalta. Lopulta yliopistolta bongattu ilmoitus kieltenopettajan tuntiopettajan paikasta johti Katin opetusalalle, ja sen myötä työpaikkoja tuli lisää.

Valmistumisen jälkeen Katille on kertynyt hurjasti työkokemusta. Hän aloitti yrityskouluttajana Stora Ensolla ja Fortumilla. Hän on työskennellyt myös esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksessa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, ruotsin preppauskurssien vetäjänä, tuntiopettajan sijaisena ja kielikouluttajana. Lauritsalan lukioon hän päätyi vuonna 2001 kuultuaan, että siellä olisi paikka vapaana. Kimpiseen hän tuli lukioiden yhdistämisen myötä vuonna 2013.

Kati on pitkään opettanut ruotsia ja englantia vain iltalukion puolella, mutta tässä jaksossa hänellä oli hänen ensimmäinen päivälukion kurssinsa. Terveisinä opiskelijoille hän kannustaa luottamaan omaan kielitaitoon ja käyttämään kieltä sekä olemaan siitä ylpeä. Kielten merkitys elämässä korostuu koko ajan enemmän, ja esimerkiksi ruotsi on tärkeä kauppakieli.

Työnsä huonona puolena Kati näkee sen ajan, joka on oppilailta pois (kuten kokoukset). Parhaimpia asioita työssä taas ovat ne hetken, jolloin näkee, että opiskelija ymmärtää jonkin asian ja kehittyy opinnoissaan. Hänestä on mahtavaa opettaa juuri lukiossa.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Open opinnot tutuiksi: Mia Sopanen



Kimpisen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Mia Sopanen ei tiennyt lukiossa vielä abivuotenaankaan, mitä hän tekisi valkolakin saatuaan. Pienestä pitäen hän oli nauttinut lukemisesta ja kirjoittamisesta ja koulussa hän oli aina pitänyt äidinkielestä. Ei kuitenkaan ollut itsestään selvää hakea opiskelemaan suomen kieltä Joensuun yliopistoon.

Alun perin Mia mietti poliisikoulua. Tuolloin poliisikoulutukseen oli vielä pituusraja, ja mahdollisuus hakea koulutukseen jäi yhden senttimetrin päähän. Fysioterapeutin ammatti oli toisena vaihtoehtona. Mia kävi kuntosalilla ja jumpissa, mutta pääsykokeeseen osallistuminen jäi polvikivun takia. Suomen kieltäkin hänen piti ensin hakea opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mutta korkean kuumeen takia sekään ei onnistunut. Lopulta kuitenkin nappasi, ja paikka Joensuun yliopistossa aukesi.

Mia piti lukion jälkeen yhden välivuoden. Hän olisi päässyt suoraan lukiosta jo opiskelemaan suomen kieltä, mutta poikaystävän (nykyisen miehen) opiskelut toivat Lappeenrantaan. Täällä hän toimi kouluavustajana reilut puoli vuotta ja haki sitten entistä innokkaampana opiskelemaan suomen kieltä.

Pääsykokeeseen valmistautuessaan Mia luki muiden muassa suomen kielioppia ja kielen historiaa. Lisäksi oli tiedossa, että pääsykokeeseen kuuluisi kaunokirjallisuuden analysointia, joten Mia luki ja analysoi monia kaunokirjallisia tekstejä harjoituksen vuoksi.

Yliopistossa Mian pääaineeksi valikoitui suomen kieli ja sivuaineeksi kirjallisuus. Lisäksi hän opiskeli esimerkiksi puheviestintää ja itämerensuomalaisia kieliä, mutta mitään kokonaista sivuainetta hän ei ottanut, koska aikaisemmin yleinen aineyhdistelmä, historia ja äidinkieli, alkoi olla vaatimuksena enää harvoissa työpaikoissa. Mia ei alun perin ollut edes miettinyt opettajuutta, mutta ekstrovertille ei tutkijanura tuntunut sopivalta.

Opiskeluiden jälkeen Mia pääsi työelämään nopeasti. Hän oli työskennellyt Lappeenrannassa jo ennen valmistumistaan. Kun hän kesällä sai pro gradu -tutkielmansa valmiiksi, oli työpaikka syksyksi jo tiedossa. Lauritsalasta Kimpiseen hän siirtyi Lauritsalan lukion lakkauttamisen myötä.

Mia olisi voinut opettaa yläkoulussakin, mutta lukioviran takia hänestä tuli lukio-opettaja, eikä hän ehkä enää viihtyisi yläkoulun opettajana. Hänen työssään mukavinta ovat opiskelijat, oppitunnit ja ohjaaminen. Työn ei-niin-kivoja puolia erilaiset tehtävät, jotka vievät aikaa opiskelijoiden ohjaamiselta. Työn tekemisessä häntä motivoi opiskelijoiden innostuminen ja palaute. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineesta itsessään hän pitää erityisesti kielen historiasta, pilkunviilauksesta ja kaunokirjallisuudesta, kuten novelleista. Toisaalta nykyään kurssit on ahdettu sisällöiltään niin täyteen, ettei kaikkeen ehdi syventyä, ja se harmittaa.

Vinkkinä suomen kielestä ja kirjallisuudesta kiinnostuneille Mia kertoo, että kannattaa lukea paljon ja olla innostunut ja kiinnostunut kielestä ja kirjallisuudesta. Myös motivaatio on tärkeää, eikä hänkään olisi virassa ollut 18 vuotta, jos työ ei motivoisi. Työn vastapainoksi on hyvä olla myös jotain aivan muuta, Mialla se on ratsastus.