Open opinnot tutuiksi: Olli Mielonen

Kimpisen lukion rehtori Olli Mielonen oli omien sanojensa mukaan koulussa rauhallinen perusoppilas, jolle koulu ei ollut erityisen vaikeaa. Lukiossa etenkin matematiikka alkoi kiinnostaa enemmän. Matematiikka oli aiemmin tuntunut helpolta, mutta nyt hän teki paljon töitä sen eteen. Myös erinomainen opettaja oli syy siihen, että Olli innostui matematiikasta. Jälkikäteen ajateltuna myös historia ja yhteiskuntaoppi olivat mukavia aineita.

Luonnontieteiden opiskelu kiinnosti Ollia. Hän haki suoraan lukiosta opiskelemaan matematiikkaa Joensuuhun ja Ouluun. Pääsykokeet perustuivat lukion matematiikan ja fysiikan oppimääriin. Valmistautuessaan kokeisiin Olli laski aiempia kokeita läpi. Lisäksi hän haki tuotantotalouteen Lappeenrannan ja Tampereen teknillisiin yliopistoihin. Ylioppilastodistuksen perusteella hän pääsi Joensuun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa.

Olli opiskeli yliopistossa seitsemän vuotta. Ensimmäiset vuodet menivät uuteen elämänvaiheeseen ja paikkakuntaan totutellessa ja itsenäistyessä. Sitten alkoi tuntua siltä, että opinnot oli saatava päätökseen, ja opiskelutekniikkakin alkoi kehittyä. Lisäksi hän osallistui ainejärjestö- ja ylioppilastoimintaan.

Matematiikan lisäksi Olli otti sivuaineiksi fysiikkaa ja kemiaa. Tutkijanura ei koskaan kiinnostanut Ollia, joten hän päätyi suuntautumaan opettajaksi eli opiskeli kasvatustieteitä. Hänen oli mahdollista suorittaa myös opetushallinnon opinnot.

Valmistuttuaan Olli pääsi heti työelämään kiinni. Itse asiassa hän oli jo ennen valmistumistaan opettanut Joensuun normaalikoulussa ja Niinivaaran lukiossa. Hän haki virkoja ympäri Suomen, ja päätyi Lappeenrantaan Lauritsalan yläkouluun matematiikan ja
fysiikan opettajaksi. Myöhemmin hän siirtyi lukioon apulaisrehtoriksi. Lopulta silloinen rehtori jäi virkavapaalle, ja apulaisrehtori yleni rehtoriksi. Lukioiden yhdistymisten myötä Ollista tuli Kimpisen lukion rehtori.

Työnsä hyvinä puolina Olli pitää sitä, kuinka hän saa olla mukana vaikuttamassa Kimpisen ja Lappeenrannan lukiokoulutukseen ja Suomen lukiojärjestelmän kehittämiseen. Lisäksi hän pitää ihmissuhde- ja esimiestyöstä. Erityisesti hän arvostaa työskentelyä opettajien kanssa, koska nämä ovat omien alojensa asiantuntijoita. Työnsä huonona puolena Olli pitää sitä, että hän näkee opiskelijoita liian vähän. Hän voisi työskennellä yläkoulussakin – sieltähän hän aloitti – mutta kokemus ja asiantuntijuus liittyvät lukioon paremmin.

Omasta aineestaan, matematiikasta, Olli on sitä mieltä, että sen eteen täytyy olla valmis tekemään töitä. Oikeastaan sama pätee kaikkeen. Lisäksi hän tahtoo muistuttaa, että vasta valmistumisen jälkeen alkaa itse ammattiin opetteleminen. Ja se, että työskentelee työuran aikana useammassa eri paikassa, on vain hyvä asia, sillä se avartaa omaa näkemystä ja kehittää.

Erasmus-matkalaiset rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa 30.9.-6.10.2018

Erasmus+ -kansainvälisyysprojekti sai jatkoa, kun oppilaita ja opettajia eri Euroopan maista kokoontui yhteen viikon ajaksi Avestaan, Ruotsiin. Kimpisen lukiosta mukana olivat oppilaat Markus Peltonen, Pekka Parviainen ja Ahti Pulli, sekä opettajat Mari Tepponen ja Kerttu Rautamies.

Projektiin osallistui 6 eri maata (Ruotsi, Suomi, Itävalta, Kreikka, Italia ja Saksa) ja jokaisesta maasta oli mukana pari opettajaa ja 3 oppilasta. Oppilaat majoittuivat paikallisten perheiden kodeissa. Kansainvälisyysviikon pääteemana olivat etniset vähemmistöt eri maissa.

Lähtö oli aikainen ja matkaan kului melkein koko ensimmäinen päivä. Väsyttävän matkan jälkeen oppilaat saapuivat viimein illalla Avestaan jossa isäntäperheet toivottivat oppilaat lämpimästi tervetulleiksi ja niin viikko alkoi!

Seuraavana päivänä (maanantaina) pidettiin tervetuliaisseremonia, jossa koulun rehtori esitteli tapaamisen tarkoitusta ja päämäärää, sitten oppilaille pidettiin erilaisia Icebreakereita jotta oppilaat oppisivat tuntemaan toisia ja sitten oppilaat esittivät toisilleen ennen tapaamista tekemiään töitä. Sen jälkeen oppilaille pidettiin lyhyt kierros koulun läpi jotta paikat tulisivat tutuiksi. Tämän jälkeen siirryttiin viikon ensimmäiseen tehtävään, oppilaat jaettiin ryhmiin tekemään eri töitä jotka esitettäisiin viikon jälkeen muille ja oppilaille myös kerrottiin että heidän pitää järjestää hyväntekeväisyystapahtuma koululla, tulevana torstaina.

Karlfeldtgymnasiet   

(Avestan lukio)

Tiistaina pääsimme matkustamaan Tukholmaan, Ruotsin pääkaupunkiin, jossa kävimme

pohjoismaisessa museossa, jonka jälkeen halukkaat saivat mennä myös Vaasa-laiva museoon. Oppilailla oli vapaa-aikaa, jolloin monet kävivät erilaisissa kaupoissa ympäri Tukholmaa ja päivä oli kaikin puolin mahtava!

Tukholman satama-aluetta

Lisää 333 vuotta merenpohjassa lojunut Vaasa-laiva

Keskiviikkona päivä alkoi selfleader-kurssilla, joka oli tiivistetty kolmen oppitunnin mittaiseksi kokonaisuudeksi, kymmenen oppitunnin sijaan. Kurssiin sisältyi muun muassa videoiden katselua, luento sekä positiivisten ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden etsimistä. Myöhemmin päivällä fika-tauon (ruotsalainen kahvitauko) jälkeen oppilaat jatkoivat omissa ryhmissä tehtävien tekemistä ja hyväntekeväisyystapahtuman valmistelua. Illan kohokohta oli sählyturnaus, jossa oppilaista muodostetut joukkueet kilpailivat leikkimielisestä mestaruudesta. Illalla ihailimme kenties maailman suurinta puuhevosta (Taalainmaan hevonen) matkalla yhteen Ruotsin parhaimmista pizzerioista. Herkullisten pitsojen jälkeen vietimme saksalaisten ja ruotsalaisten kanssa lopun illan pelaillen yhdessä korttia. Muu porukka vietti tällä välin aikaa keilaten.

Ruotsalaista kouluruokaa!!!

Taalainmaan hevonen eli “Dalahästen"

Torstaina pidimme hyväntekeväisyystapahtuman koulun aulassa: saksalaiset ja itävaltalaiset pyörittivät pallonheittopeliä, ruotsalaiset lakkasivat kynsiä ja tekivät kasvomaalauksia sekä henna-tutuointeja. Me suomalaiset tanssimme kreikkalaisten ja italialaisten kanssa kunkin maan paikallisia tansseja. Letkajenkkaakin hypittiin! Tapahtuman yhteenlaskettu tuotto oli noin 1100 SEK (n. 110 EUR). Kaikki tuotto lahjoitettiin suoraan Amnesty Internationalille, joka on kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö.

Hyväntekeväisyystapahtuma lukion aulassa

Myöhemmin päivällä pidimme Avestan teatterin lavalla (toimii koulukompleksin tiloissa) etukäteen suunnitellun keskustelun asenteista etnisiä vähemmistöjä kohtaan eri Euroopan maissa. Kustakin maasta keskusteluun osallistui yksi edustaja.

Illalla menimme kaikki opastetulle kierrokselle entiseen rautatehtaaseen (Verket), joka toimii nykyään museona ja näyttelypaikkana. Kierroksen jälkeen nautimme tehtaalla läksiäisillallisen opettajien kanssa.

Falunin vanha kuparikaivos

Perjantaina aloitimme päivän selfleader-kurssin viimeisellä osiolla, minkä jälkeen koulun pelasimme viikon aiheisiin liittyvää kahoottia ja katsoimme oppilaiden tekevän viikosta kertovan videon ja  lehtijutun. Syötyämme kouluruokaa lähdimme satoja vuosia vanhalle kuparikaivokselle, joka sijaitse Falunissa.

Kaivokseen päästyämme kuuntelimme opasta, joka kertoi kaivoksen historiasta, louhintakeinoista ja kaivoksen kummituksesta. Kummituksen sääntöjen rikkominen aiheuttaisi kaivoksen sortumisen, mutta muutamasta kirosanasta huolimatta kaivos pysyi ehjänä. Kaivosreissun ehdoton kohokohta oli 70m syvyydessä maan alla sijaitsevassa juhlatilassa, jossa opas sammutti hetkeksi kaikki valot. Onneksi kukaan ei joutunut paniikkiin ja lähtenyt juoksemaan päättömästi kohti vieressä olevaa kaivoskuilua. Lopulta pääsimme pois kaivoksesta ja takaisin maan pinnalle. Kaivoskäynnin jälkeen kaikki erasmus+ projektilaiset kokoontuivat yhdessä viettämään iltaa hyvän ruuan ja musiikin kera.

Lauantaina lähtöpäivänä viimeisten hyvästien, halausten ja ryhmäkuvausten jälkeen hyppäsimme junaan kohti Arlandan lentokenttää. Kotimaan lentokentällä Helsinki-Vantaalla virittäydyimme jälleen suomalaiseen tunnelmaan hyppäämällä sauna-aiheisen lentokenttäbussin kyytiin :)

Kirjoittajat: Markus Peltonen, Pekka Parviainen, Ahti Pulli

Kuvat: Ahti Pulli

Tanssikuva: Mari Tepponen

Erasmus-uutisia

Erasmus-projektimme on puolivälissä, ja seuraava projektikokous on lokakuun alussa Ruotsin Avestassa.

Oheisesta linkistä pääsette katsomaan tunnelmavideota ensimmäisestä projektivuodesta. Vuosi oli ikimuistoinen ja hupentui osaltamme Suomen projektikokoukseen toukokuussa. Kiitos vielä kaikille, jotka kantoivat kortensa kekoon onnistuneen projektiviikon eteen.

First Year

Zorb-palloilemassa toukokuun viimeisenä kylmänä päivänä.

Open opinnot tutuiksi: Taina Sipiläinen-Veikkanen

Vuoden 2018 historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi valittu Taina Sipiläinen-Veikkanen kuunteli lapsena mielellään isovanhempiensa kertomuksia. Lukiossa häntä kiinnostivat monet aineet. Niin erilaiset kielet, äidinkieli kuin historiakin kiinnostivat kovasti. Silti yhteiskuntaoppi tuntui kaikkein eniten omalta aineelta, koska sen avulla pääsisi kiinni tärkeisiin asioihin.

Lukiossa Tainan suunnitelmina oli ylioppilaslakin saamisen jälkeen suunnata kansainväliselle urall, ehkä diplomaatiksi. Tuolloin opettajan ammatti tuntui hyvin kaukaiselta. Taina lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa. Myös hänen siskonsa opiskeli jo siellä, joten pääkaupunki tuntui siksi luontevalta valinnalta.

Pääsykokeisiin oli luettavaa kolmen kirjan verran. Taina kertoo lukeneensa kirjat 2–3 kertaa läpi. Luettavaa oli paljon. Tehokas valmistautuminen kannatti, ja Tainalla oli pääsykokeeseen mennessään luottavainen olo.

Yliopistossa opintoihin kuului ainakin kansainvälistä politiikkaa, poliittista historiaa, viestintää, kansainvälistä oikeustiedettä ja valtiotiedettä. Lisäksi Tainalle tärkeä harrastus, kieltenopiskelu, pysyi mukana kuvioissa.

Lukiossa opiskelu oli ollut helppoa, joten kesti aikansa, että yliopiston opiskelurytmiin tottui. Opetus oli kuitenkin laadukasta. Opiskelun ohella Taina harrasti ja näki kavereita paljon. Kesällä hän oli pankissa töissä. Helsinki on hänelle edelleen rakas ja tärkeä paikkakunta.

90-luvun alun laman ja Tainan miehen työn takia suunnitelmat muuttuivat hieman. Taina oli jo opiskellut poliittista historiaa, mutta nyt hän haki opiskelemaan historiaa. Paikka aukesi, ja lopulta hänellä oli valmiina kaksi pro gradu -tutkielmaa ja opettajanpätevyys.

Kimpisessä oli virka auki, ja vaikka Taina olisi voinut jatkaa opettajan töitä Imatrallakin, hän päätti tulla tänne. Hän on itsekin Lappeenrannasta lähtöisin. Lukiossa on mukavampaa opettaa, koska opiskelijat ovat jo vanhempia.

Nykyään Taina kuuluu laajaan ammatti-ihmisten verkostoon. Hän käy koulutuksissa ja lukee uutta koko ajan, jotta pysyy ajan tasalla ja “saa happea”, kuten hän itse kuvailee.

Tainan terveiset historiasta ja yhteiskuntaopista kiinnostuneille on, että pitää hakea opiskelemaan sitä, mistä pitää. Yhteiskuntatieteellisten aineiden avulla on helpompi työllistyä. Lisäksi hän toivoo, että kieliä luettaisiin mahdollisimman monipuolisesti – muitakin kuin ruotsia ja englantia. Myös kansainvälisissä projekteissa toimiminen on eduksi.

Opettaminen on Tainasta oikein kivaa, koska se on ihmissuhdetyötä. Opiskelijoiden seurassa hän viihtyy, ja tuntuu erityisen hienolta, kun opiskelijat saavat oppia jotain uutta.

Open opinnot tutuiksi: Kati Järvenpää-Pekkanen

Kati Järvenpää-Pekkanen, Kimpisen lukion englannin ja ruotsin opettaja, katseli jo pienenä vieraskielisiä lastenohjelmia ja tahtoi puhua mukana. Lukiossa kiinnostus kieliin alkoi voimistua. Myös vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa vahvisti hänen kielitaitoaan ja intoaan. Oppilaanohjaus ei kuitenkaan tuolloin ollut erityisen monipuolista, ja pikkuhiljaa alkoi tulevaisuus jännittää. Sitten Kati keksi: filosofian maisterin papereilla voisi varmasti työllistyä jollekin alalle. Niinpä hän päätti lähteä opiskelemaan kieliä.

Opettajan ammatti ei tullut Katille aluksi mieleenkään. Hän haki Helsingin yliopistoon opiskelemaan englantia. Englantilaisen filologian opintopaikka ei kuitenkaan auennut. Seuraavaksi hän haki opiskelemaan ruotsia, koska sitä kautta tie yliopistoon aukeaisi helpommin. Päästyään Helsingin yliopiston käännöstieteen laitokselle opiskelemaan ruotsin kääntämistä ja tulkkaamista Kati vaihtoi pääaineekseen englannin.

Pääsykokeeseen ei oikeastaan paljon pystynyt valmistautumaan. Tietysti Kati kertasi sanastoa, mutta loppujen lopuksi oli vain luotettava omaan kielitaitoon. Kokeessa oli hänen mukaansa kielestä toiseen kääntämistä ja referaatin kirjoittaminen, eli siinä mitattiin yleistä kielitaitoa ja äidinkielen osaamista.

Yliopisto-opintoihin kuului muiden muassa kääntämistä ja tulkkausta, kirjallisuutta, äidinkieltä sekä filologiaa. Opintoihin kuului ruotsin lisäksi myös muiden pohjoismaisten kielten sekä italian perusopinnot. Hän piti kyllä opiskelusta, mutta kertoo olleensa enemmän käytännön ihminen. Opiskelussa häntä motivoi etenkin kiinnostus opiskeltavaan aineeseen. Kääntäminen ei tuntunut ihan omalta jutulta, mutta tulkkaus, jossa saa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, tuntui mukavammalta. Lopulta yliopistolta bongattu ilmoitus kieltenopettajan tuntiopettajan paikasta johti Katin opetusalalle, ja sen myötä työpaikkoja tuli lisää.

Valmistumisen jälkeen Katille on kertynyt hurjasti työkokemusta. Hän aloitti yrityskouluttajana Stora Ensolla ja Fortumilla. Hän on työskennellyt myös esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksessa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, ruotsin preppauskurssien vetäjänä, tuntiopettajan sijaisena ja kielikouluttajana. Lauritsalan lukioon hän päätyi vuonna 2001 kuultuaan, että siellä olisi paikka vapaana. Kimpiseen hän tuli lukioiden yhdistämisen myötä vuonna 2013.

Kati on pitkään opettanut ruotsia ja englantia vain iltalukion puolella, mutta tässä jaksossa hänellä oli hänen ensimmäinen päivälukion kurssinsa. Terveisinä opiskelijoille hän kannustaa luottamaan omaan kielitaitoon ja käyttämään kieltä sekä olemaan siitä ylpeä. Kielten merkitys elämässä korostuu koko ajan enemmän, ja esimerkiksi ruotsi on tärkeä kauppakieli.

Työnsä huonona puolena Kati näkee sen ajan, joka on oppilailta pois (kuten kokoukset). Parhaimpia asioita työssä taas ovat ne hetken, jolloin näkee, että opiskelija ymmärtää jonkin asian ja kehittyy opinnoissaan. Hänestä on mahtavaa opettaa juuri lukiossa.

Open opinnot tutuiksi: Mia Sopanen

Kimpisen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Mia Sopanen ei tiennyt lukiossa vielä abivuotenaankaan, mitä hän tekisi valkolakin saatuaan. Pienestä pitäen hän oli nauttinut lukemisesta ja kirjoittamisesta ja koulussa hän oli aina pitänyt äidinkielestä. Ei kuitenkaan ollut itsestään selvää hakea opiskelemaan suomen kieltä Joensuun yliopistoon.

Alun perin Mia mietti poliisikoulua. Tuolloin poliisikoulutukseen oli vielä pituusraja, ja mahdollisuus hakea koulutukseen jäi yhden senttimetrin päähän. Fysioterapeutin ammatti oli toisena vaihtoehtona. Mia kävi kuntosalilla ja jumpissa, mutta pääsykokeeseen osallistuminen jäi polvikivun takia. Suomen kieltäkin hänen piti ensin hakea opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mutta korkean kuumeen takia sekään ei onnistunut. Lopulta kuitenkin nappasi, ja paikka Joensuun yliopistossa aukesi.

Mia piti lukion jälkeen yhden välivuoden. Hän olisi päässyt suoraan lukiosta jo opiskelemaan suomen kieltä, mutta poikaystävän (nykyisen miehen) opiskelut toivat Lappeenrantaan. Täällä hän toimi kouluavustajana reilut puoli vuotta ja haki sitten entistä innokkaampana opiskelemaan suomen kieltä.

Pääsykokeeseen valmistautuessaan Mia luki muiden muassa suomen kielioppia ja kielen historiaa. Lisäksi oli tiedossa, että pääsykokeeseen kuuluisi kaunokirjallisuuden analysointia, joten Mia luki ja analysoi monia kaunokirjallisia tekstejä harjoituksen vuoksi.

Yliopistossa Mian pääaineeksi valikoitui suomen kieli ja sivuaineeksi kirjallisuus. Lisäksi hän opiskeli esimerkiksi puheviestintää ja itämerensuomalaisia kieliä, mutta mitään kokonaista sivuainetta hän ei ottanut, koska aikaisemmin yleinen aineyhdistelmä, historia ja äidinkieli, alkoi olla vaatimuksena enää harvoissa työpaikoissa. Mia ei alun perin ollut edes miettinyt opettajuutta, mutta ekstrovertille ei tutkijanura tuntunut sopivalta.

Opiskeluiden jälkeen Mia pääsi työelämään nopeasti. Hän oli työskennellyt Lappeenrannassa jo ennen valmistumistaan. Kun hän kesällä sai pro gradu -tutkielmansa valmiiksi, oli työpaikka syksyksi jo tiedossa. Lauritsalasta Kimpiseen hän siirtyi Lauritsalan lukion lakkauttamisen myötä.

Mia olisi voinut opettaa yläkoulussakin, mutta lukioviran takia hänestä tuli lukio-opettaja, eikä hän ehkä enää viihtyisi yläkoulun opettajana. Hänen työssään mukavinta ovat opiskelijat, oppitunnit ja ohjaaminen. Työn ei-niin-kivoja puolia erilaiset tehtävät, jotka vievät aikaa opiskelijoiden ohjaamiselta. Työn tekemisessä häntä motivoi opiskelijoiden innostuminen ja palaute. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineesta itsessään hän pitää erityisesti kielen historiasta, pilkunviilauksesta ja kaunokirjallisuudesta, kuten novelleista. Toisaalta nykyään kurssit on ahdettu sisällöiltään niin täyteen, ettei kaikkeen ehdi syventyä, ja se harmittaa.

Vinkkinä suomen kielestä ja kirjallisuudesta kiinnostuneille Mia kertoo, että kannattaa lukea paljon ja olla innostunut ja kiinnostunut kielestä ja kirjallisuudesta. Myös motivaatio on tärkeää, eikä hänkään olisi virassa ollut 18 vuotta, jos työ ei motivoisi. Työn vastapainoksi on hyvä olla myös jotain aivan muuta, Mialla se on ratsastus.

Itävallan Erasmus-matka

Kimpisen lukiossa alkoi viime syksynä kaksivuotinen EU-rahoitteinen

Erasmus-projekti, jonka teemana on kestävä kehitys.

Projektissa on mukana koulut Ruotsista, Itävallasta, Saksasta, Italiasta

ja Kreikasta.

Ensimmäinen projektikokous oli viime syksynä Saksassa

ja toinen Itävallan Judenburgissa heti hiihtoloman jälkeen.

Erasmus-matkamme alkoi maanantaina 5.3, jolloin lähdimme 7:30 junalla

Lappeenrannasta kohti Helsingin lentokenttää.

Judenburgissa olimme yhdeksältä Itävallan aikaan (eli tunti taaempana kuin

Suomessa)

Tiistaina tapasimme kunnolla kaikki ja aloitimme esittelyllä

ja useilla jäänmurtamisleikeillä sekä tutustuimme nopeasti kouluun.

Sitten meillä oli ensimmäiset aikaisemmin tehtyjen esitysten esittämiset

ja sen jälkeen yhteinen ryhmätyö, jossa vertailimme eri maita/kouluja

ja mitä koulumme tai maamme tekee ympäristön hyväksi.

Päivän päätteeksi meillä oli tervetuliaisjuhla.

Keskiviikkona meillä oli paljon eri ryhmätöitä ja kävimme vierailemassa

alpakkatilalla, jonka jälkeen meillä oli vapaa-aikaa.

Suurin osa oppilaista kävi keilaamassa.

Torstaina ryhmätöidemme aihe oli Earth Hour ja kävimme kelkkailemassa

Winterleitenillä, Judenburgin korkeimmalla vuorella (suurinpiirtein 2 km korkea).

Kävelimme vuoren päälle noin tunnin ja kelkkailimme alas vuorelta

noin viidessä minuutissa. Vauhti oli siis aika hurjaa!

Sen jälkeen söimme yhdessä iltapalaa, tarjolla erilaisia itävaltalaisia lihatuotteita

ja juustoja.

Perjantaina olimme koko päivän Itävallan toiseksi suurimmassa kaupungissa

Grazissa. Kävimme ohjatulla kaupunkikierroksella ja tietenkin ostoksilla

paikallisessa kauppakeskuksessa. Osallistuimme myös Amazing Race -tyyliseen

kisailuun, jossa meidät jaettiin joukkueisiin ja meidän piti etsiä erilaisia

ympäristöystävällisiä kauppoja, joita oli yhteensä viisi.

Eniten kauppoja nopeiten löytänyt joukkue voitti. Tähän sai mennä aikaa

korkeintaan tunti.

Lauantaina teimme viimeiset ryhmätyöt, jonka jälkeen osa oppilaista kävi

kylpylässä ja osa Red Bull Ringillä. Illalla oli läksiäisjuhla,

jossa itävaltalaiset opiskelijat esittelivät meille kansantansseja

ja viikon aikana kuvaamansa videon. Tämän jälkeen tanssimme

eri maiden tansseja ja söimme nyyttäriperiaatteella tarjotun buffet-illallisen.

Paikalle oli kutsuttu myös vanhemmat.

Kimpisen porukka Winterleitenissa.

Kamilla, Markus, Jere ja Reetta esittelivät itsensä illanvietossa.

Teksti: Markus Peltonen

Erasmus-projekti käynnistyi vauhdilla Saksassa

Tänä syksynä koululla alkoi uusi kansainvälinen Erasmus-projekti,

jonka aiheena on melko laajasti ihmisoikeudet, tasa-arvo, työllisyys, ympäristö jne.

haasteineen ja mahdollisine ratkaisuineen. Projektissa on mukana Kimpisen lukion lisäksi ryhmät

Ruotsin, Itävallan, Saksan, Kreikan ja Italian kouluista. Jokaisessa maassa järjestetään tapaaminen,

johon pääsee osallistumaan aina muutama oppilas ja opettaja muiden maiden kouluista.

Ensimmäinen tapaaminen oli Saksassa 27.11.-2.12., ja meistä suomalaisista reissuun

lähtivät itseni lisäksi Anna, Henna-Riikka ja Erika ja opettajista Mari, Henna ja Alex.

Sunnuntaina 26.pv lensimme ensin Helsingistä Müncheniin

ja sieltä lyhyen vaihdon kautta Stuttgartiin. Stuttgartin kentällä haimme vain matkalaukut hihnalta

ja heti sen jälkeen pääsimme tapaamaan isäntäperheemme.

Omaan perheeseeni kuului projektissa mukana oleva Julia, häntä pari vuotta nuorempi pikkusisko

sekä vanhemmat. Aika nopeasti siinä sanoimme heipat toisillemme

ja lähdimme perheidemme mukana koteja kohti.

Automatka Stuttgartista Kirchheim unter teckiin (jossa koulu sijaitsee) kesti reilun tunnin,

sillä nopeusrajoitukset olivat pienet ilmeisesti liukkaan tien takia.

Maanantaina pääsimme perheen äidin kyydillä kouluun, jossa puoli yhdeksältä alkoi

varsinainen ohjelma. Rehtorin toivotettua meidät tervetulleiksi pari saksalaista opettajaa vetivät

meille tutustumispelejä, minkä jälkeen lähdimme pienissä porukoissa katselemaan koulua.

Kierroksen jälkeen palasimme takaisin aulaan, jossa vuorotellen esittelimme omista kouluistamme

tekemämme esittelydiat tai -videot. Kello 11 jälkeen lähdimme kaikki porukalla syömään

pienen kävelymatkan päässä olevaan ravintolaan.

Koululla menimme omaan luokkahuoneeseemme, jossa meidät olikin jo valmiiksi jaettu ryhmiin.

Omaan ryhmääni kuului kolme saksalaista, yksi italialainen ja itävaltalainen.

Meidän aiheemme oli gender, ja tehtävänä luoda posteri, jossa tulee ilmi jokaisen projektissa

mukana olevan maan ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja. Tähän olimme valmistautuneet

jo ennen matkaa omissa kouluissamme, joten nyt meidän täytyi vain tutustua toistemme maihin

ja saada ajatuksemme samalle paperille. Lopuksi esittelimme omat työmme toisillemme,

ja joskus neljän jälkeen alkoi vapaa-aika. Osa porukasta jäi muutamaksi tunniksi kaupungille

pyörimään, ja seitsemän aikoihin kaikki palasivat takaisin koululle opettajien järjestämää

illanviettoa varten.

Tiistain ohjelmistossa ensimmäisenä oli vierailu paikallisessa yhtiössä, Keller Lufttechnikissä,

jossa meille kerrottiin yhtiön periaatteista ja pidettiin esittelykierros. Yhtiössä vierailun jälkeen

kävimme ensin syömässä ja sitten kävelimme koululle. Koululla pääsimme vuorostaan esittelemään

omat maamme ja kotikaupunkimme, ja loppuiltapäivä vierähtikin jonkun tyylisen

'kestävän kehityksen -ekspertin' johdolla.

Neljän aikaan olimme vapaita lähtemään hetkeksi kaupungille, kunnes parin tunnin kuluttua

ja lompakot vähän kevyempinä palasimme koululle saksalaisten opiskelijoiden suunnittelemaan

peli-iltaan.

Keskiviikko-aamuna jo vähän ennen kahdeksaa nousimme koulun edestä bussin kyytiin

ja lähdimme ajamaan kohti Hohenzollernin linnaa. Ihan perille asti emme bussilla päässeet,

vaan jouduimme kävelemään itse loppumatkan, eli toisin sanoen kiipeämään jalat kipeinä

jyrkkää mäkeä ja portaita. Ei siinä kauaa mennyt, ja ehdimme vielä hyvin ihastelemaan maisemia

ja ottamaan kuvia ennen opastettuja kierroksia linnan sisällä. Jakauduimme siinä englannin-

ja saksankielisille kierroksille, joilla pääsimme tutustumaan linnan huoneisiin ja sen omistajasuvun

historiaan ja vanhoihin tavaroihin.

Näkymä linnasta.

Linnareissun jälkeen kävimme syömässä ja ajoimme Tübingeniin, jossa muutama tunti vapaa-aikaa vietettyämme lähdimme keilahallille. Pari tuntia keilattuamme ja vielä pitsat syötyämme lähdimme ajamaan takaisin Kirchheimiin ja koululle.  

Torstai alkoi koululla yhdeksältä ryhmätöiden merkeissä. Samoissa ryhmissä ja aihepiireissä
kuin aiemmin suunnittelimme explainity-esitykset, eli oikeastaan vain muunsimme maanantaina
tekemämme posterin uuteen muotoon. Saatuamme videot kuvattua puolenpäivän aikoihin pidimme
ruokatauon, minkä jälkeen katsoimme yhdessä kaikkien videot läpi. Sen jälkeen valitsimme
äänestämällä kymmenen pääkohtaa, joiden ympärille koko erasmus-projektimme lähtee
rakentumaan, ja laadimme niitä hyödyntäen projektiamme kuvaavan julisteen.
Puolen neljän jälkeen olimme valmiita siirtymään vapaa-ajalle.

Saksalaiset olivat suunnitelleet meille iltaohjelmaksi Esslingenin joulumarkkinoilla kiertelyä,
joten koulusta päästyämme ajelimme pelkkien opiskelijoiden kesken junalla Esslingeniin.
Ilta vierähtikin siellä iloisesti, ja markkinoilla riitti hyvin nähtävää.

Esslingenin joulumarkkinoilla oli tunnelmallista.

Perjantaina kokoonuimme taas Kirchheimin juna-asemalle, tällä kertaa opettajat mukanamme.

Nyt lähdimme Stuttgartin suuntaan päivän ensimmäisenä kohteena Mercedes-Benz-museo.
Museossa saimme kuulokkeet ja kapulan, josta pystyimme itse valitsemaan mitä halusimme
milloinkin kuunnella, ja lähdimme kiertämään paikkaa omaan tahtiin.

Parin tunnin kuluttua jatkoimme junalla ihan Stuttgartin keskustaan,
jossa käytyämme ensin syömässä liityimme kahdelle opastetulle kierrokselle,
joista toinen pidettiin jälleen englanniksi ja toinen saksaksi. Melkein pari tuntia kestävän kierroksen
jälkeen kokoonnuimme enemmän tai vähemmän palelevana joukkona sanomaan heipat opettajille,
minkä jälkeen kaikki opiskelijat taisivat suunnata metrolla Milaneum-kauppakeskukseen.
Milaneumissa vierähtikin kevyesti se muutama tunti, joka meillä oli ennen sovittua lähtöaikaa.
Tässä kohtaa erosimme Julian kanssa porukasta, ja muiden lähtiessä yhdessä syömään otimme itse
junan takaisin Kirchheimiin. Meidän iltamme vierähti perheen kesken ampumaharjoituksissa,
joihin pääsin itsekin osallistumaan.

Koko viikko oli ihan mahtava kokemus! Oli hienoa päästä tutustumaan ihmisiin eri puolilta
Eurooppaa ja päästä näkemään toisenlaista elämää ja kulttuuria muutoinkin
kuin vain turistin näkökulmasta, niin kuin yleensä ulkomailla. Meillä oli kiva porukka
ja ohjelmisto oli suunniteltu hyvin. Ennen lähtöä jännitin sitä, miten selviän englannin puhumisessa
ja miten ymmärrän muiden puheita, mutta reissussa tuo unohtui heti kun uskalsin vain alkaa
yrittämään. Tavallinen arkipuhe ja -kieli sujui hyvin, ja suurin osa porukasta puhui selkeää englantia.
Hyvä puoli oli se, ettei englanti ollut kenenkään oikea äidinkieli, vaan kaikki olivat samassa
tilanteessa. Tietenkin oli niitäkin tilanteita, etten ymmärtänyt yhtään mistä oli puhe
tai en osannut sanoa mitä olisin halunnut, mutta ei siellä kukaan alkanut nauramaan
tai arvostelemaan. Olen todella tyytyväinen, että pääsin mukaan matkalle
ja mukaan koko projektiin. Nyt vain jäämme odottelemaan innolla ja jännityksellä sitä,
että saamme uudet porukat Suomeen toukokuun alussa ja pääsemme itse suunnittelijoiden
ja majoittajien rooliin.

(Kirjoittanut Sanna Heikkonen)

EUROSCOLA-MATKA 13.-16.12.2017

Ennen joululoman alkua pääsimme Euroscola-matkalle Ranskan Strasbourgiin.

Matkalle lähti yhteensä 21 opiskelijaa sekä rehtori Olli Mielonen ja historian ja

yhteiskuntaopin lehtori Taina Sipiläinen-Veikkanen. Kimpisen lukio pääsi Euroscola-matkalle

EU Ambassador-projektin myötä, jossa Euroopan unionia tehtiin koulussamme näkyväksi.

Matkaohjelmaamme Strasbourgissa kuului vierailuja erilaisiin kohteisiin sekä tutustumista

kaupunkiin. Matkamme pääpäivä oli Euroscola-päivä, jolloin saimme ikään kuin olla päivän

ajan meppejä eli europarlamentaarikkoja.

Matkamme alkoi keskiviikkona 13.12 junamatkalla Helsinkiin, josta lensimme Frankfurtiin.

Frankfurtista matkustimme kätevästi tilausbussilla Strasbourgiin. Saksan ja Ranskan

välisen rajan ylittämistä ei oikeastaan edes huomannut. Hotellille kerkesimme ainoastaan

nukkumaan, sillä aamulla oli edessä aikainen herätys.

Torstaina pääsimme jo vierailemaan Euroopan parlamentissa, jossa tapasimme
Anneli Jäätteenmäen sekä hänen avustajansa. Euroopan parlamentista siirryimme
raitiovaunulla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tapaamaan suomalaista
tuomaria Pauliine Koskeloa. Vierailut olivat antoisia, ja opimme mielenkiintoisia asioita
Eurooppaa koskevista asioista niin politiikan kuin ihmisoikeuksienkin saralla.
Ylimääräiseltä sähläykseltäkään ei vältytty, sillä allekirjoittaneet onnistuivat eksymään
hetkeksi muusta ryhmästä Euroopan parlamentissa. Iltapäivästä vierailimme vielä
Suomen neuvostossa, jossa keskustelimme edustuston jäsenten kanssa esimerkiksi siitä,
mitä kansainvälinen työura vaatii.

Strasbourgia pidetään Euroopan joulupääkaupunkina, ja matkamme osuikin juuri
joulusesonkiin. Kaupunkia oli koristeltu useilla joulukoristeilla, ja niitä näkyi monilla alueilla.
Erityisen tunnettu Strasbourg on joulumarkkinoistaan, ja niitäkin oli paljon. Liikuimme
kaupungilla paljon, joten näimme Strasbourgin joulua kävelyn lomassa myös raitiovaunun
kyydistä.

Perjantaina koitti pääpäivä eli Euroscola-päivä Euroopan parlamentissa. Edessämme oli
pitkä päivä, sillä ohjelmaa oli suunniteltu 10 tunniksi. Olimme ennen matkaa työstäneet
ryhmissä oman ryhmämme aihetta, joita olivat esimerkiksi maahanmuutto sekä Euroopan
tulevaisuus. Parlamentissa jakauduimme kansainvälisiin ryhmiin muodostaen oman
valiokunnan, jossa työstimme yhdessä omaa aihettamme. Valiokunnasta valittiin
puheenjohtaja, joka esitteli ryhmän työstämän ehdotuksen iltapäivän täysistunnossa.

Kokemus oli hyvin antoisa sekä opettavainen, sillä aiheet jakoivat paljon räikeitäkin
mielipiteitä, eikä erimielisyyksiltä voitu välttyä. Päivä antoi hyvin konkreettisen kuvan siitä,
mitä päätöksenteko käytännössä on, ja kuinka vaikeaa se voi joskus olla. Oli kuitenkin
hienoa tavata nuoria ympäri Eurooppaa ja kuulla heidän kantojaan ajankohtaisiin ongelmiin.

Lauantaina ennen kotiin lähtöä kerkesimme käydä katsomassa Strasbourgin upeaa
katedraalia sekä tekemään viime hetken ostoksia joulumarkkinoilta. Reissu oli kaiken
kaikkiaan upea kokemus, josta palasimme kotiin montaa kokemusta rikkaampana.

Reissussa sai myös konkreettisen kuvan siitä, mitä kansainvälinen ura politiikan parissa
vaatii; pitkiä päiviä, aikaisia herätyksiä, kielitaitoa sekä ennen kaikkea yhteistyökykyä.
Suosittelemme lämpimästi Euroscola-projektiin osallistumista, sillä sen kaltaisia
mahdollisuuksia tulee harvoin eteen!

Vanessa Techera & Ilona Ritonummi