Erasmus-projekti käynnistyi vauhdilla Saksassa

Tänä syksynä koululla alkoi uusi kansainvälinen Erasmus-projekti,

jonka aiheena on melko laajasti ihmisoikeudet, tasa-arvo, työllisyys, ympäristö jne.

haasteineen ja mahdollisine ratkaisuineen. Projektissa on mukana Kimpisen lukion lisäksi ryhmät

Ruotsin, Itävallan, Saksan, Kreikan ja Italian kouluista. Jokaisessa maassa järjestetään tapaaminen,

johon pääsee osallistumaan aina muutama oppilas ja opettaja muiden maiden kouluista.

Ensimmäinen tapaaminen oli Saksassa 27.11.-2.12., ja meistä suomalaisista reissuun

lähtivät itseni lisäksi Anna, Henna-Riikka ja Erika ja opettajista Mari, Henna ja Alex.

Sunnuntaina 26.pv lensimme ensin Helsingistä Müncheniin

ja sieltä lyhyen vaihdon kautta Stuttgartiin. Stuttgartin kentällä haimme vain matkalaukut hihnalta

ja heti sen jälkeen pääsimme tapaamaan isäntäperheemme.

Omaan perheeseeni kuului projektissa mukana oleva Julia, häntä pari vuotta nuorempi pikkusisko

sekä vanhemmat. Aika nopeasti siinä sanoimme heipat toisillemme

ja lähdimme perheidemme mukana koteja kohti.

Automatka Stuttgartista Kirchheim unter teckiin (jossa koulu sijaitsee) kesti reilun tunnin,

sillä nopeusrajoitukset olivat pienet ilmeisesti liukkaan tien takia.

Maanantaina pääsimme perheen äidin kyydillä kouluun, jossa puoli yhdeksältä alkoi

varsinainen ohjelma. Rehtorin toivotettua meidät tervetulleiksi pari saksalaista opettajaa vetivät

meille tutustumispelejä, minkä jälkeen lähdimme pienissä porukoissa katselemaan koulua.

Kierroksen jälkeen palasimme takaisin aulaan, jossa vuorotellen esittelimme omista kouluistamme

tekemämme esittelydiat tai -videot. Kello 11 jälkeen lähdimme kaikki porukalla syömään

pienen kävelymatkan päässä olevaan ravintolaan.

Koululla menimme omaan luokkahuoneeseemme, jossa meidät olikin jo valmiiksi jaettu ryhmiin.

Omaan ryhmääni kuului kolme saksalaista, yksi italialainen ja itävaltalainen.

Meidän aiheemme oli gender, ja tehtävänä luoda posteri, jossa tulee ilmi jokaisen projektissa

mukana olevan maan ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja. Tähän olimme valmistautuneet

jo ennen matkaa omissa kouluissamme, joten nyt meidän täytyi vain tutustua toistemme maihin

ja saada ajatuksemme samalle paperille. Lopuksi esittelimme omat työmme toisillemme,

ja joskus neljän jälkeen alkoi vapaa-aika. Osa porukasta jäi muutamaksi tunniksi kaupungille

pyörimään, ja seitsemän aikoihin kaikki palasivat takaisin koululle opettajien järjestämää

illanviettoa varten.

Tiistain ohjelmistossa ensimmäisenä oli vierailu paikallisessa yhtiössä, Keller Lufttechnikissä,

jossa meille kerrottiin yhtiön periaatteista ja pidettiin esittelykierros. Yhtiössä vierailun jälkeen

kävimme ensin syömässä ja sitten kävelimme koululle. Koululla pääsimme vuorostaan esittelemään

omat maamme ja kotikaupunkimme, ja loppuiltapäivä vierähtikin jonkun tyylisen

'kestävän kehityksen -ekspertin' johdolla.

Neljän aikaan olimme vapaita lähtemään hetkeksi kaupungille, kunnes parin tunnin kuluttua

ja lompakot vähän kevyempinä palasimme koululle saksalaisten opiskelijoiden suunnittelemaan

peli-iltaan.

Keskiviikko-aamuna jo vähän ennen kahdeksaa nousimme koulun edestä bussin kyytiin

ja lähdimme ajamaan kohti Hohenzollernin linnaa. Ihan perille asti emme bussilla päässeet,

vaan jouduimme kävelemään itse loppumatkan, eli toisin sanoen kiipeämään jalat kipeinä

jyrkkää mäkeä ja portaita. Ei siinä kauaa mennyt, ja ehdimme vielä hyvin ihastelemaan maisemia

ja ottamaan kuvia ennen opastettuja kierroksia linnan sisällä. Jakauduimme siinä englannin-

ja saksankielisille kierroksille, joilla pääsimme tutustumaan linnan huoneisiin ja sen omistajasuvun

historiaan ja vanhoihin tavaroihin.

Näkymä linnasta.

Linnareissun jälkeen kävimme syömässä ja ajoimme Tübingeniin, jossa muutama tunti vapaa-aikaa vietettyämme lähdimme keilahallille. Pari tuntia keilattuamme ja vielä pitsat syötyämme lähdimme ajamaan takaisin Kirchheimiin ja koululle.  

Torstai alkoi koululla yhdeksältä ryhmätöiden merkeissä. Samoissa ryhmissä ja aihepiireissä
kuin aiemmin suunnittelimme explainity-esitykset, eli oikeastaan vain muunsimme maanantaina
tekemämme posterin uuteen muotoon. Saatuamme videot kuvattua puolenpäivän aikoihin pidimme
ruokatauon, minkä jälkeen katsoimme yhdessä kaikkien videot läpi. Sen jälkeen valitsimme
äänestämällä kymmenen pääkohtaa, joiden ympärille koko erasmus-projektimme lähtee
rakentumaan, ja laadimme niitä hyödyntäen projektiamme kuvaavan julisteen.
Puolen neljän jälkeen olimme valmiita siirtymään vapaa-ajalle.

Saksalaiset olivat suunnitelleet meille iltaohjelmaksi Esslingenin joulumarkkinoilla kiertelyä,
joten koulusta päästyämme ajelimme pelkkien opiskelijoiden kesken junalla Esslingeniin.
Ilta vierähtikin siellä iloisesti, ja markkinoilla riitti hyvin nähtävää.

Esslingenin joulumarkkinoilla oli tunnelmallista.

Perjantaina kokoonuimme taas Kirchheimin juna-asemalle, tällä kertaa opettajat mukanamme.

Nyt lähdimme Stuttgartin suuntaan päivän ensimmäisenä kohteena Mercedes-Benz-museo.
Museossa saimme kuulokkeet ja kapulan, josta pystyimme itse valitsemaan mitä halusimme
milloinkin kuunnella, ja lähdimme kiertämään paikkaa omaan tahtiin.

Parin tunnin kuluttua jatkoimme junalla ihan Stuttgartin keskustaan,
jossa käytyämme ensin syömässä liityimme kahdelle opastetulle kierrokselle,
joista toinen pidettiin jälleen englanniksi ja toinen saksaksi. Melkein pari tuntia kestävän kierroksen
jälkeen kokoonnuimme enemmän tai vähemmän palelevana joukkona sanomaan heipat opettajille,
minkä jälkeen kaikki opiskelijat taisivat suunnata metrolla Milaneum-kauppakeskukseen.
Milaneumissa vierähtikin kevyesti se muutama tunti, joka meillä oli ennen sovittua lähtöaikaa.
Tässä kohtaa erosimme Julian kanssa porukasta, ja muiden lähtiessä yhdessä syömään otimme itse
junan takaisin Kirchheimiin. Meidän iltamme vierähti perheen kesken ampumaharjoituksissa,
joihin pääsin itsekin osallistumaan.

Koko viikko oli ihan mahtava kokemus! Oli hienoa päästä tutustumaan ihmisiin eri puolilta
Eurooppaa ja päästä näkemään toisenlaista elämää ja kulttuuria muutoinkin
kuin vain turistin näkökulmasta, niin kuin yleensä ulkomailla. Meillä oli kiva porukka
ja ohjelmisto oli suunniteltu hyvin. Ennen lähtöä jännitin sitä, miten selviän englannin puhumisessa
ja miten ymmärrän muiden puheita, mutta reissussa tuo unohtui heti kun uskalsin vain alkaa
yrittämään. Tavallinen arkipuhe ja -kieli sujui hyvin, ja suurin osa porukasta puhui selkeää englantia.
Hyvä puoli oli se, ettei englanti ollut kenenkään oikea äidinkieli, vaan kaikki olivat samassa
tilanteessa. Tietenkin oli niitäkin tilanteita, etten ymmärtänyt yhtään mistä oli puhe
tai en osannut sanoa mitä olisin halunnut, mutta ei siellä kukaan alkanut nauramaan
tai arvostelemaan. Olen todella tyytyväinen, että pääsin mukaan matkalle
ja mukaan koko projektiin. Nyt vain jäämme odottelemaan innolla ja jännityksellä sitä,
että saamme uudet porukat Suomeen toukokuun alussa ja pääsemme itse suunnittelijoiden
ja majoittajien rooliin.

(Kirjoittanut Sanna Heikkonen)