Inhimillinen velvollisuus auttaa

Minna Nalbantoglu (HS, 20.8.21) käsittelee artikkelissaan perussuomalaisten uuden puheenjohtajan, Riikka Purran, näkemyksiä Suomen pakolaiskiintiöstä ja afgaanipakolaisista. Purran mielipide pakolaisten jättämisestä Afganistaniin on kylmä, järkyttävä ja epäinhimillinen.

Suomen pakolaiskiintiötä suunnitellaan nostettavan, jotta Afganistanista saataisiin pelastettua mahdollisimman paljon ihmisiä. Purran mielestä se on “tekopyhää ja itsekorostusta”. Hänen mielestään muutaman sadan ihmisen pelastaminen silloin, kun kärsiviä on miljoonia, on turhaa. Olen eri mieltä Purran kanssa. Jokainen pelastettu ihminen on tärkeä, koska meillä jokaisella on ihmisarvo. Yksikin valoisampi tulevaisuus on merkityksellinen. Afganistanissa hallitseva Taliban rikkoo siellä olevien ihmisten, etenkin naisten, ihmisoikeuksia. Tänne tulevat ihmiset saavat henkisen ja fyysisen turvan sekä heille kuuluvat ihmisoikeutensa takaisin. Purran mielestä humanitaarinen apu pitäisi viedä mahdollisimman lähelle kriisialuetta. Kriisialueiden ympärillä sijaitsevat valtiot ovat suuremmassa riskissä joutua mukaan kriisiin, eivätkä pakolaiset saisi sinne paetessaan turvaa. Lisäksi avun vieminen lähialueille voi olla hankalaa, koska myös naapurivaltioiden tilanteet voivat olla epävakaat. Suomi on maantieteellisesti kaukana Afganistanista, joten auttaminen muulla tavalla kuin ottamalla heitä turvaan Suomeen on vaikeaa. Jättäisitkö sinä omat sukulaisesi ja ystäväsi yksin kriisin keskelle? Nämä pakolaiset, joita Purra ei halua tänne, ovat myös joidenkin äitejä, sisaruksia ja lapsia. Purran mukaan lähtömaan kehittyminen ja vakautuminen on vaikeampaa, jos moni lähtee maasta pois. Ympäristö, joka rikkoo ihmisoikeuksia, ei ole turvallinen ympäristö elää. Jos ajatellaan näin, asetetaan kyseiselle alueelle asumaan jätettävät ihmiset vaaraan ja muita heikompaan asemaan. Ihmiset kriisialueelta pitää saada ensin turvaan, ja vasta sen jälkeen voidaan keskittyä tilanteen rauhoittamiseen. Jos kriisialueella tilanne rauhoittuu ja elinympäristö muuttuu turvalliseksi, voidaan miettiä afganistanilaisten palauttamista kotiin. Suurin osa halunnee palata kotiseudulleen heti, kun se on turvallista. On surullista ja yllättävää, että Riikka Purran on niin vaikea asettua hätää kärsivien afganistanilaisten asemaan. Äitinä hänenkin pitäisi ymmärtää huoli heikommassa asemassa olevista. Arvopohjaltaan kristillissosiaalisen puolueen puheenjohtaja Purra tuntuu unohtaneen inhimillisyyden ja lähimmäisenrakkauden merkityksen maailmassa.

Renata Söderlund

Kimpisen lukio