Erilaista koulunkäyntiä Englannissa

Englantilaisesta koulusta tulee ensimmäiseksi mieleen Harry Pottereistakin tutut sisäoppilaitokset ja koulupuvut, mutta toki Britanniassa on myös ns. tavallisia kouluja. Koulujen kirjo on huomattavasti laajempi kuin Suomessa. On kunnallisia kouluja (state schools) ja yksityisiä kouluja (hämäävästi niitä kutsutaan termillä public schools.) Osaan kouluista on pääsykoe (selective schools), osaan ei.  Näin ollen olin todella innoissani, kun sain tietää, että kurssiini Scarborough’ssa sisältyi vierailu paikalliseen kouluun, Scalby Schooliin. Scalby on ns. secondary school, joka vastaa suurin piirtein meidän yläkoulua ja lukion ensimmäistä luokkaa. Opiskelijat olivat siellä n. 11-16-vuotiaita.

Olimme kuulleet etukäteen kurssin opettajilta, että Scalby on ”hieman erilainen koulu”. Koulussa oli ollut suuria käytöshäiriöitä kymmenisen vuotta sitten, jolloin rehtori oli vaihdettu. Uusi rehtori oli ottanut käyttöön tiukan linjan, joka kulki nimellä Consequences system. Sen pääperiaatteena oli, että jokaisella teolla on seuraksensa. Luokkiin ilmestyi Consequences board, ja jokaisesta rikkeestä sai raksin tauluun. Ensimmäisestä C1, toisesta C2 ja niin edelleen aina C4:een asti.  Jos oppilas sai yhden tunnin aikana taulun täyteen, se tarkoitti sitä, että hän joutui ensin apulaisrehtorin puhutteluun ja jälki-istuntoon, ja seuraavaksi päiväksi Isolation roomiin, eli eristykseen. Eristyshuoneessa vietettiin koko päivä, myös lounas syötiin siellä, ja vessaankin poistuttiin vain saatettuna. C:t olivat oppituntikohtaisia, joten tunnin loputtua taulu nollaantui.

Mistä sitten merkinnän C1, C2 jne. sai? Syyt eivät olleet kovin ihmeellisiä. C:n sai, jos myöhästyi tunnilta, unohti kirjan, kynän tai liikuntavarusteet, jutteli tunnilla tai väitti opettajalle vastaan jne. Vierailumme aikana myös me aiheutimme yhdelle tytölle C1:n. Hollantilainen opettaja nimittäin kysyi eräältä tytöltä, mitä mieltä tämä oli kemiasta, johon tyttö vastasi: ”It’s boring.” Vastaus tulkittiin niskoitteluksi. Joistain rikkeistä sai suoraan C3:n, esimerkiksi liikuntavaatteiden unohtaminen oli tällainen vakavampi rike.

Luonnollisesti C:n sai myös, jos ei noudattanut koulun erittäin tarkkoja pukeutumissääntöjä. Koulussa oli käytössä koulupuku, josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa, koska opiskelijoita ei saanut valokuvata. Koulupuku oli useimmiten mustat suorat housut (tai tytöillä tummansininen polvipituinen hame) yhdistettynä mustaan bleiseriin tai mustaan v-aukkoiseen paitaan. Solmion väri oli petrolinsininen. Kenkien piti olla ”järkevät” mustat kengät: jos opiskelija tuli kouluun tennareissa, koulu antoi hänelle lainakengät. Päällystakissa oli vapaampi linja, kunhan siinä ei ollut mitään kuvia (esim. bändin, joukkueen logoa) eikä se ollut maastokuvioinen, armeijamainen, farkkua tai nahkaa. Myöskään huppari ei ollut sallittu päällysvaate.

Ulkonäönkin suhteen oltiin jopa niin tarkkoja, että mietin, ettei moinen onnistuisi koskaan Suomessa. Korvakoruja sai olla vain yksi nappikoru per korvalehti (ei lävistyksiä muualla kuin korvalehdessä). Muita koruja ei saanut pitää, ainoastaan kello sai olla ranteessa. Meikin tuli olla luonnollinen, eikä kynsilakkaa sallittu. Hiusten tuli olla luonnollisen väriset ja kampausten hillityt, mm. rastoja ei sallittu.

Miten nämä suomalaisesta hurjan tiukilta kuulostavat säännös sitten toimivat? Scalbyn tulokset valtakunnallisissa kokeissa olivat keskiarvoa paremmat, ja kouluun oli enemmän halukkaita tulijoita kuin paikkoja. Vanhemmat pitivät siitä, että ”valta oli palautettu opettajille”. Kysyin opiskelijoilta, miltä Consequences system heistä tuntui ja olivatko he saaneet C:itä. Molemmat opiskelija-oppaistamme olivat saaneet niitä myöhästymisistä, puhumisesta tunnilla tai unohduksista, mutta kumpikaan ei ollut joutunut eristykseen. He pitivät järjestelmää hyvänä, ja pitivät etenkin koulupuvusta. Heistä oli hyvä oppia, ettei aina voi olla sellaisissa vaatteissa, kuin haluaisi olla, koska ei työelämässäkään voi pukeutua miten haluaa. Britanniassahan pukukoodi on tiukempi myös työelämässä, esimerkiksi tässä koulussa opettajat eivät saa pukeutua farkkuihin, vaan miehillä on puku ja solmio, naisilla hillitty pusero ja suora hame tai housut. Opiskelijat eivät tunteneet, että heidän vapauttaan olla oma itsensä rajoitettiin.

Itselleni kouluvierailusta jäi hieman ristiriitainen olo. Huomasin aika monta kirjoitusvirheitä laminoiduista, opettajien tekemistä ”säännöistä” koulun ilmoitustauluilta. Koulun ovet ovat lukittuina, välitunteja on päivän aikana vain yksi, ja äidinkielen tunnilla käsiteltiin kolmatta vuotta Shakespearen Macbethia. Inkluusio on mennyt Englannissa niin pitkälle, että tavallisen luokan mukana saattoi olla vakavasti kehitysvammainen samalla matematiikan tunnilla. Mietin, mitähän tuo opiskelija sai irti opetuksesta? Vierailun jälkeen jäin väkisinkin miettimään, mikä on tärkeintä koulussa? Mitä olisi tärkeintä oppia? Onko kaikkien tarpeen oppia samoja asioita? Mitä mieltä te olette?

Näitä consequences boardeja oli jokaisessa luokkahuoneessa. Tämä oli vielä tyhjänä!

Alla olevassa kuvassa isolation roomin työskentelypiste. Tilassa vietettiin koko päivä, eikä opiskelija saanut puhua muille kuin valvovalle opettajalle apua kysyessään.